Rinnat · Syövän jälkeen · Yleinen

Uudet silikonit

Ähäkutti, ei vieläkään implantteja!

Tänään sain postissa netistä tilaamani silikoniteipit. Viimeksi sairaalalla käydessäni olin saanut hoitajalta vinkin, että haavanhoitotarvikkeita voi tilata yksityishenkilötkin nykyään netistä, osoitteesta edis.fi

Silikoniteipit ovatkin sitten niitä kaikista kalleimpia tuotteita mitä tässä kategoriassa löytyy. Aivan jotain käsittämättömän hintaista. Olen yrittänyt ymmärtää hintoja ajattelemalla niin, että kyllähän se nyt maksaa kun tehdään sairaaloillekin kelpaavaa steriiliä haavanhoitotuotetta, mutta en voi käsittää että edelleen vuonna 2017 ei mukamas olisi tekniikka niin kehittynyttä, etteikö näitäkin tuotteita voisi tehdä halvemmalla.


Ehkä on parempi etten ajattele hintoja liikaa, muuten alkaa harmittaa.

Jatka lukemista ”Uudet silikonit”

Advertisement
Ajatuksia syövästä · Kontrollit · Syövän jälkeen · Tutkimukset · Yleinen

Aprillia, aprillia!

En tykkää aprillipiloista. Lakkasin tykkäämästä aika monista yllätyksistä syöpädiagnoosin myötä.

Tykkään edelleen yllätyslahjoista ja kivoista asioista, jopa lyhyellä varoitusajalla tulevat vieraatkin ovat useimmiten kivoja, mutta inhovihaan ”yllätyksiä” jotka ahdistaa, laittavat minut hankalaan tai painostavaan tilanteeseen, tai aiheuttavat jollain tavalla suoritumispaineita tai mielipahaa. Negatiiviset uutisetkin kuuluvat tähän kategoriaan.

Esimerkiksi:
”Mulla onkin syöpä levinnyt, se on nyt maksassa ja keuhkoissa. Syöpähoidot alkavat pian uudestaan, mutta en enää parane tästä ja todennäköisesti kuolen nuorena. Ha. Ha.”

Jatka lukemista ”Aprillia, aprillia!”

Ajatuksia syövästä · Kuntoutuminen · Syövän jälkeen · Yleinen

Hyvästi dreeni!

Vihdoinkin! Dreeni on poissa!

Olin onnekas ja sain ajan dreenin poistoon omalle terveysasemalle heti aamusta. Harva asia on helpottanut yhtä paljon.

Hoitaja tutki haavat ja totesi että parantuminen näyttää tosi hyvältä, haavat ovat siistit ja kuivat ja dreenin erityskin näyttää vähän kuivahtaneelta, tai sellaiselta… niukalta. Viimeinen mittaus eilisillalta oli 30ml/vrk, mikä on minulle poikkeuksellisen vähän. Toivon hartaasti ettei tarvitsisi käydä punkteerauksissa, ainakaan kovin montaa kertaa.

Hyvästi dreeni, toivottavasti emme enää koskaan tapaa. Tälle dreenille tuli ikää kokonaiset 13 päivää, pisin aika minkä olen koskaan aikaisemmin joutunut elämään tuon paskan kanssa.


Dreenin poisto ei ollut kivuliasta, en tuntenut minkäänlaista normaalia kipua. Dreenin letku oli kuitenkin hiukan juuttunut ja sitä piti nyhtää että se saatiin irti. Se nyhtäminen tuntui kuin joku olisi koukulla nyhtänyt sisuskaluja, eli sellaista epämukavaa vetoa ja muljahtelua, mutta ei varsinaista kipua ollenkaan.


Ensi viikonloppuna olemme menossa kylpylään minilomalle, lapsi ei tule mukaan vaan jää hoitoon mummulaan. Aion suorittaa jälleen ihmeparantumisen, sillä haluan dreeniletkun aukon parantuvan ASAP. Tai edes umpeutuvan niin, että pääsen uimaan.

Jos näin ei tapahdu, niin…

Kuntoutuminen · Yleinen

Rakas Päiväkirja

Rakas Päiväkirja, vihaan sinua dreeni. Vihaan raivokkaalla, tulisella kiihkolla. Letkusi nyhtää kivuliaasti, dreenipussi on iljettävä ja roikkuu polvissa, ja alipainetta/imua muodostava palje on vastenmielinen.

Roikutan dreeniä kaulassa pitkällä avainnauhalla, koska se on vähiten hankala liikkuessa. Istuessani riisun nauhan ja ripustan sen johonkin lähelle siten, että dreeni roikkuu leikkausaluetta alempana. Välillä, kun nousen ylös ja lähden kävelemään, unohdan nostaa dreenin takaisin kaulaani roikkumaan ja sitten dreeni tipahtaa lattialle ja letku nyhtäisee kyljestä inhottavasti.

Dreeniletkun aukko kyljessä on lievästi tulehtunut. Tulehduksesta muistuttaa lähinnä lievä punoitus ja se, että aukko on ärtynyt. Koitan kuitenkin jaksaa ja sinnitellä, sillä jos käyn poistattamassa dreenin nyt, nestettä kerääntyy edelleen niin paljon että joutuisin käymään punkteerauksissa. Kun muita oireita ei ole, niin tämän vielä sietää.

Sovimme kirurgin kanssa, että yritän pitää dreeniä tällä kertaa jopa kaksi viikkoa, jos se ei tukkeudu tai tule muita ongelmia. Aikaisemmilta kerroilta muistan karvaasti miten ärsyttävää oli elää dreenin kanssa noin viikko, joten kaksi viikkoa tuntuu ikuisuudelta.

Nyt on päivä 7 + 2. Koulussa on pakollista menoa ensi tiistaina, joten koitan selvitä maanantaihin asti, sitten dreeni saa lähteä. Silloin dreenille kertyy käyttöaikaa 13 päivää.

13 elämäni pisintä päivää, lukuunottamatta synnytyksen käynnistystä.

Saatana.

Vihaan sinua dreeni.

Olen ehtinyt jo toivoa dreenin tukkeutumista, rikkoutumista, pahaa tulehtumista, sulamista uuninluukkuun… Ja tietysti sitä parhainta: että nesteen erittyminen tyrehtyisi ja dreeni voitaisiin poistaa siksi etten enää tarvitse sitä.

Mutta se ei tule tapahtumaan. Nestettä tulee ja tulee ja tulee, kuten kaikilla muillakin kerroilla. Minulla nyt vaan tulee nestettä reilusti. En halua joutua punkteerattavaksi kovin usein, sekin on oma riesansa.

Silti, vihaan sinua dreeni. Vihaan sinua vähemmän kuin valtavaa seroomaa ja toistuvia punkteerauksia, mutta vihaan sinua silti riittävän paljon.

Nestettä kertyy edelleen yli 60ml/vrk ja dreenistä voisi luopua heti kun nestettä kertyy alle 30ml, tai ehkä silloin kun nestettä on alle 50ml/vrk, mutta ei vielä.

Ajatuksia syövästä · Eniten vituttaa kaikki · pelko · Yleinen

True Blood

Katsoin vihdoinkin loppuun sarjan True Blood. Kaksi viimeistä tuotantokautta lähes putkeen, nyt kun on tätä aikaa. Joululoma tietysti, ja lisäksi kaikki joulusuunnitelmat sukuloinneista ja reissaamisesta peruttu, sillä olen ollut liian sairas.

Ei, ei sentään syöpää, vaan joku helvetin räkätauti.

Minähän en yleensä tällaisia lastentauteja sairastele, olen sellainen perusterve ihminen. Mitä nyt yksi syöpä sinne tai tänne, muuten terve.


Olen ollut aina kiinnostunut vampyyreistä ja ikuisen elämän konseptista. Jossain vaiheessa keräilin vampyyrielokuvia ja kirjoja suorastaan pakkomielteen omaisesti. Nuorena oli luonnollista kuvitella voivansa elää ikuisesti, sillä en ollut koskaan joutunut kokemaan suurta menetystä tai käsittelemään kuolemanpelkoa. Kukaan läheinen ei ollut kuollut ennen aikojaan, mitä se ikinä tarkoittaakaan. Olin saanut elää jokseenkin suojatun lapsuuden ja nuoruuden, vaikka nuorena olikin ihan muunlaisia ongelmia. Kuolema ei minua kuitenkaan koskettanut silloin, mitenkään.

Jatka lukemista ”True Blood”

Syövän jälkeen · Yleinen

Pukeutuminen: Uima-asut

Uimahousut ilman yläosaa, elikkäs topless, kummittelee takaraivossa. Odottelen kärsimättömänä milloin leikkaushaava olisi täysin umpeutunut, jotta voisin edes harkita uimahalliin menoa.

Sillä välin metsästelen uimapukua tai jonkinlaista kivannäköistä uima-asua. Yksi vaihtoehto olisi Blackmilk jolta löytyy mekoista ja leggingseistä uikkareihin, joten valikoima on laajahko. En vielä tiedä viitsinkö esiintyä pelkissä uimahousuissa, sillä vatsakumpu sektioarpineen on vähän epäesteettinen ja haluaisin sen piiloon, en niinkään ajattele piilottavani rintojen puutetta.

Iskin silmäni tähän luurankouikkariin, joten taidanpa siirtyä täyttelemään lottokuponkia jotta olisi varaa tilata tuolta jotain:

BlackRibs-Steph-Swim-2-WEB_1024x1024 BlackRibs-Steph-Swim-5-WEB_1024x1024

Entisissä uikkareissani on lähes kaikissa jonkinlaiset kupit tai muotoleikkaukset rinnuksen kohdalla, eikä se nyt enää istu mitenkään nätisti. Tuossakin luurankouikkarissa on epäilyttävän avonainen kaula-aukko, joten liekö sekään peittäisi arvet.

Voi olla että joudun suosiolla tyytymään johonkin kilpauimareitten korkeakaulaiseen malliin jos haluan arvet piiloon vielä tässä vaiheessa kun ne kypsyvät ja toivon mukaan vaalenevat ajan kanssa, eivätkä ole vielä kovin esteettiset.

Ajatuksia syövästä · Syövän jälkeen · Yleinen

Hyvää uutta vuotta!

Enpä olisi uskonut että tämäkin päivä koittaa, nimittäin toistaiseksi terveenä (kunnes toisin todistetaan) ja elossa. Syntymäpäiväkin lähestyy helmikuussa. Diagnoosin alkuaikoina oli aivan kauhea ajatus miettiä olisinko edes elossa vuoden päästä tai 36-vuotiaana, mutta nyt odotan syntymäpäivääni ja vanhenemista hyvillä mielin, helpottuneena.

49f1e75e119b80f3027e0847e2a303b5

En siis kuulunut niihin epäonnisiin prosentteihin jotka eivät selviä rintasyövästä ensimmäistäkään vuotta diagnoosin jälkeen. Vuosikontrollini oli ja meni, mutta tämä uusi vuosi on myös eräänlainen virstanpylväs:

Viimeinen sytostaatti-tiputukseni oli uuden vuoden 2015 jälkeen, eli noin vuosi sitten.


Uusi vuosi 2016 tuo toivon mukaan paljon positiivisia muutoksia, mutta niistä lisää myöhemmin.  Jatka lukemista ”Hyvää uutta vuotta!”

Ajatuksia syövästä · Rinnat · Syövän jälkeen · Yleinen

Supervoimat & tuntoaisti

Välillä tuntuu niinkuin syöpä olisi tapahtunut jossain muualla, jossain toisessa elämässä, jollekin toiselle. Ei minulle.

Voiko syövän unohtaa näin nopeasti? Muistan edelleen diagnoosipäivän, se on kaivertunut ikuisiksi ajoiksi tajuntaan. Kuulemma muillakin sama juttu, sen vaan muistaa aina kun sai tietää sairastavansa syöpää. Se jakaa henkilökohtaisen ajanlaskun kahtia. Elämä ennen syöpää ja elämä syövän jälkeen. Mutta silti…


Se elämä ennen ja vähän sen jälkeen on kuin unta, sellaista kaukaista joka näkyy horisontissa välillä selkeänä, välillä hämäränä. Yksityiskohdat alkaa hävitä, ja sitten taas joskus muistaa jotain todella kirkkaana välähdyksenä: Sairaalan liukuovet, tippapussin väri, mustelmat kämmenselässä kanyylin pistämisestä. Punainen juomapullo sohvan vieressä, se kirja jota luin syto-tiputuksessa. Se Suomi-filmi joka pyöri odotusaulan telkkarissa kun jonotin ensimmäiseen TT-kuvaukseen.

Se jalaton nainen pyörätuolissa, polttamassa tupakkaa harmaassa sateessa pakkasessa sairaalan ulkopuolella.  Jatka lukemista ”Supervoimat & tuntoaisti”

Rinnat · Syövän jälkeen · Yleinen

Miten pukeutua ilman rintoja? Osa 1

Nyt kun kuppikoko on vaihtunut 95-100 E-F hinkeistä olemattomaan, olen yrittänyt suunnitella garderobia uusiksi. Ennen toista leikkausta hihkuin onnesta kun mietin miten helppoa pukeutuminen tulisi olemaan (verrattuna entiseen) mutta onhan tässä miettimistä.

Enkä sano että kaikista helpoin projekti olisi sekään, että iso osa nykyisistä vaatteistani ei yksinkertaisesti enää istu, koska niissä on litratolkulla tyhjää, pussittavaa kangasta siinä missä hinkit olivat.

Ymmärrän kyllä miksi jotkut valitsevat tuplaproteesit. Pukeutuminen stereotyyppisesti naisten vaatteisiin olisi helpompaa jos rintakehällä olisi jotain joka täyttäisi vaatteissa olevat muotolaskokset.

Minulle yksi isoimmista syistä haluta molempien rintojen poistoa oli juurikin se proteesista eroon pääseminen. En koskaan sopeutunut kunnolla sen kumisäkin kanssa elämiseen ja olen tyytyväinen että se hiostava riippakivi ei ole enää riesanani. En todellakaan halua tuplaproteeseja, vaikka sainkin jo postissa maksarin joten voisin halutessani hakea ne ilmaiseksi. Vaan kun ei huvita.

2d58547068874b27663a0e18bca359f3
Erilaisia muotinäytös- ja mallikuvia on helppo katsoa inspiraatiokuvina kun etsii vaatteita rinnattomana. Malleilla kun ei useinkaan rintoja ole, sillä suurin osa malleista on hyvin hoikkia, pitkiä ja rinnattomia. Itsehän en tosin ole hoikka, enkä järjettömän pitkä, vaan 170 sentilläni juuri nipin napin yli keskimitan.

Aika ihana muutos viime vuosina on ollut sekin, että eri vaatefirmat ovat alkaneet palkata erikokoisia ja erinäköisiä malleja, niin että kuvastoissa näkee pyöreitä, pitkiä, lyhyitä, tummia, vaaleita, rinnattomia, runsasmuotoisia, tatuoituja, lävistettyjä, kaikenlaisia malleja. Hyvä niin! Ihmiset kun tuppaavat olemaan hyvin erilaisia eikä kaikki tykkää samoista asioista. Jokaiselle jotakin, ja mitä moninaisempia roolimalleja nuoret näkevät, toivon mukaan sitä vähemmän tulee ulkonäköpaineita.

Tästä eteenpäin postaus koostuu lähinnä internetin syövereistä varastetuista kuvista, joten loput linkin takana.  Jatka lukemista ”Miten pukeutua ilman rintoja? Osa 1”

Yleinen

”Antibioottiresistentti stafylokokki”

Sanat joita ei haluaisi kuulla lääkäreitten aamukierroksella:

”Antibioottiresistentti stafylokokki”

Täällähän minä, edelleen sairaalassa. Kuume on aisoissa, laskee normaalilukemiin aina kun suoneen tuikataan antibiootti ja saan särkylääkkeet heitettyä naamariin. Keho siis reagoi jollain tavalla positiivisesti lääkitykseen. Onneksi en ole poistumiskiellossa, joten olen päässyt käymään kotona antibioottiannosten välissä. Niin pahasta infektiosta ei siis ole kyse että olisin joutunut eristykseen tai infektio-osastolle, sillä sieltä ei turhaan rampata ulkona kantamassa uusia basiliskoja sisään. Jatka lukemista ””Antibioottiresistentti stafylokokki””