Nyt kun kuppikoko on vaihtunut 95-100 E-F hinkeistä olemattomaan, olen yrittänyt suunnitella garderobia uusiksi. Ennen toista leikkausta hihkuin onnesta kun mietin miten helppoa pukeutuminen tulisi olemaan (verrattuna entiseen) mutta onhan tässä miettimistä.
Enkä sano että kaikista helpoin projekti olisi sekään, että iso osa nykyisistä vaatteistani ei yksinkertaisesti enää istu, koska niissä on litratolkulla tyhjää, pussittavaa kangasta siinä missä hinkit olivat.
Ymmärrän kyllä miksi jotkut valitsevat tuplaproteesit. Pukeutuminen stereotyyppisesti naisten vaatteisiin olisi helpompaa jos rintakehällä olisi jotain joka täyttäisi vaatteissa olevat muotolaskokset.
Minulle yksi isoimmista syistä haluta molempien rintojen poistoa oli juurikin se proteesista eroon pääseminen. En koskaan sopeutunut kunnolla sen kumisäkin kanssa elämiseen ja olen tyytyväinen että se hiostava riippakivi ei ole enää riesanani. En todellakaan halua tuplaproteeseja, vaikka sainkin jo postissa maksarin joten voisin halutessani hakea ne ilmaiseksi. Vaan kun ei huvita.
Erilaisia muotinäytös- ja mallikuvia on helppo katsoa inspiraatiokuvina kun etsii vaatteita rinnattomana. Malleilla kun ei useinkaan rintoja ole, sillä suurin osa malleista on hyvin hoikkia, pitkiä ja rinnattomia. Itsehän en tosin ole hoikka, enkä järjettömän pitkä, vaan 170 sentilläni juuri nipin napin yli keskimitan.
Aika ihana muutos viime vuosina on ollut sekin, että eri vaatefirmat ovat alkaneet palkata erikokoisia ja erinäköisiä malleja, niin että kuvastoissa näkee pyöreitä, pitkiä, lyhyitä, tummia, vaaleita, rinnattomia, runsasmuotoisia, tatuoituja, lävistettyjä, kaikenlaisia malleja. Hyvä niin! Ihmiset kun tuppaavat olemaan hyvin erilaisia eikä kaikki tykkää samoista asioista. Jokaiselle jotakin, ja mitä moninaisempia roolimalleja nuoret näkevät, toivon mukaan sitä vähemmän tulee ulkonäköpaineita.
Tästä eteenpäin postaus koostuu lähinnä internetin syövereistä varastetuista kuvista, joten loput linkin takana.
Tämän talven ensimmäisiä hankintoja tulee olemaan uusi talvitakki. Jos en löydä sopivaa & tarpeeksi halpaa kaupoista niin aion ommella itse jonkun tällaisen kaksirivisen villakangastakin:
Suurimpia valaistuksen hetkiä oli se, kun tajusin konkreettisesti että voisin oikeasti laittaa päälleni selästä avoimen paidan, mekon tai jopa juhlapuvun. En ole eläissäni voinut edes haaveilla sellaisesta. Rintaliivittömyys on ollut mukavaa, mutta kaikkia sen suomia mahdollisuuksia en ole vieläkään täysin sisäistänyt.
Sitten asukokonaisuuksiin:
Suosikkeja tulee olemaan todennäköisesti istuvat kauluspaidat (olen tykännyt niistä aina, mutta rintojen kanssa ne eivät ikinä istuneet kunnolla, napit vaan vetää ja nappilistaa olen joutunut pitämään paikoillaan hyvin piilotetuilla pienillä hakaneuloilla yms. virityksillä…)
V-kaula-asukot ovat hankalia, todella hankalia. Vähänkään kun kumarrun, kaula-aukosta lepattaa esiin puoli rintakehää eikä näkymää ole enää peittämässä runsas tissivako. Koska en halua esitellä paljasta pintaa ihan napaan asti, niin väljät V-aukot eivät enää sovi. Jostain syystä samankokoiset venekaula-aukot tai pyöreähköt/kaarevat kaula-aukot eivät ole yhtä ”anteliaita” kuin jyrkempi V-kaula-aukko, vaikka sinänsä olisivat samankokoiset. V:n pitää siis olla niukka/matala jotta se toimii. Venemalliset toimii todella hyvin, sekä klassinen mutta matala ns. ballet neck.
Ehkä myöhemmin, kunhan arvet paranevat, pystyn pukeutumaan avonaisemmin. Ehkä kesällä. Nyt joudun vielä toistaiseksi sovittamaan vaatteitten alle päivittäin kompressiopaidan ja arvet menevät kainalosta kainaloon kuin iso vetoketju. Tamofenin takia ylimääräistä massaa on kertynyt vatsakummuksi (vaikka paino on tipahtanut pari kiloa) enkä voi vielä urheillakaan, en ennenkuin leikkausarvet ovat oikeasti sellaisessa paranemisvaiheessa että ne kestävät jumppaa ja venyttelyä.
Ballet neck, boat neck, venekaula-aukko… Hakusanat antavat hiukan eri tuloksia riippuen siitä hakeeko englanniksi, suomeksi vai muilla kielillä.
Ja sitten mekkoja:
Rypytykset, isot rusetit, pliseeraukset, vekit, hörselöt… Nyt voin pukea rintojen jättämän tilan kokonaan uusiksi. Esim. koruja en ole pitänyt juuri ollenkaan, paitsi sellaisia jotka ovat hyvin lähellä kaulaa ja jäävät ylös miehustalle. Rintojen päälle valuvat korut olivat aivan naurettavan näköisiä, sitäpaitsi epäkäteviä, sillä jäin niistä aina kiinni jonnekin. Ovenkahvoihin, ties minne.
Päätin jättää tunnetummat julkkiset ja muut tyyli-ikonit omaksi postauksekseen. Ainiin, ja neuleet! Niistä minulla on kokonainen oma hakemistonsa!
Nuoren naisen rintasyöpä. 