Huomenna perjantaina olisi toisen sädehoitoviikon viimeinen päivä.
Täytyy myöntää että nämä aamuherätykset ottavat voimille. 6 aamuna viikossa kännykkäni herättää klo 06:45-06:50 ja torkutan yleensä kerran, sitten raavin itseni ylös. Toivottavasti saamastani kirkasvalolampusta olisi hyötyä, testasimme sitä ensimmäistä kertaa tänä aamuna ja lampun ideahan on tosiaan se, että se alkaa kirkastua ja päästelemään linnunlauluääniä pikkuhiljaa voimistuen. En tiedä onko tämä placebo-vaikutus vai mikä, mutta jo heti tänään tuntui että olin sängyssä huomattavasti virkeämpi kun vieressä paistoi silmään kirkas valonlähde joka ei ole ihan tavallinen lamppu.
Uskallan siis suositella kirkasvalolamppua. Saimme tuon omamme ilmaiseksi eräästä Facebookin kierrätysryhmästä, mikä oli ihana onnenkantamoinen, sillä en olisi millään raaskinut ostaa sellaista tässä rahatilanteessa. Kalliitakin ovat.
Sädetetyllä puolella ei näy ihossa vielä mitään pahoja muutoksia. Hyvin vähäistä punoitusta kyllä, mutta ei juuri muuta. Kudokset tuntuu kiristävän tai paremminkin, kovettuneen, vaikuttaa siltä että nesteturvotusta alkaa kerääntyä rintaan ja kainaloon. Selän puolella ei ole minkäänlaisia silmin havaittavia muutoksia, vaikka säteistä osa on sillä tavalla läpäisevää, että ne menevät koko vartalon läpi.
Aion silti varmuuden vuoksi rasvailla tänään aloevera-geelillä ja paksulla perusvoiteella, ennaltaehkäisy on aina helpompaa kuin tuhojen korjailu.
Helmikuun puoliväli lähestyy, mikä tarkoittaa sitä että syntymäpäiväni on kohta. Täytän 35. Tuntuu aivan epätodelliselta, aivankuin olisin ollut 25 vasta äskettäin. Tämä taitaa olla niitä vanhuuden merkkejä kun vuodet menevät ohi yhä kiihtyvällä tahdilla. Tervetuloa keski-ikä, keho tuntuukin jo sopivasti vanhalta ja raihnaiselta, vaikka se onkin lääkkeistä ja hoidoista johtuvaa. Ei varmaan mene kauaakaan kun kuljen kylillä inkontinenssisuoja housussa, peruukki vinossa ja haisen kilometrin päähän Chanel 5:lta.
Tai sitten alan kanavoimaan toteemieläintäni, Seinfeld-sarjan George Costanzaa. Tai Elaine Benesiä, en ole ihan varma kumpi on lähempänä todellista olemustani.
Nuoren naisen rintasyöpä. 
Mä niin tykkään näistä päivityksistä ja tyylistä millä kirjoitat!!! :0) piristää kummasti perässä tulijaa!!!
TykkääTykkää
Kiitos, hyvä jos tästä on apua!
Silloin blogini yksi tarkoituksista on täyttynyt, kun aloittaessani päätin että yksi tavoitteistani olisi se, että tästä jaarittelusta ja hoitojen kuvailusta olisi apua muille, edes yhdelle, joka joutuu tarpomaan saman paskan läpi. Ja miksei sellaisellekin joka ei koskaan syöpää saa, mutta haluaa ymmärtää paremmin miltä se tuntuu ja mitä joutuu potemaan.
TykkääTykkää
Niin se aika kuluu, sekä vuodet että hoitoviikot. Olet vielä nuori, vaikka olo hoitojen aikaan vaivaselta tuntuisikin. Kohta pitkä hoitoputki on ohi ja pääset kohottamaan kuntoasi. Siis kevättä ja valoa kohti…
TykkääTykkää
Toivon kyllä että olo lähtee paranemaan jahka hoidot ovat ohi ja pääsen kuntouttamaan itseäni liikunnalla, ruokavaliolla ja palaamalla vanhoihin harrastuksiin täydellä teholla.
Aika kuitenkin tuntuu kuluvan välillä pelottavan nopeasti! Ehkäpä syöpä on opettanut nyt sen, etten enää pidä aikaa itsestäänselvyytenä ja keskityn paremmin ottamaan elämästä irti niitä asioita joista nautin. Tosin en ole ollenkaan sitä mieltä että syöpä olisi mikään kaunis opetus, mutta monesta paskastakin asiasta voi repiä jotain hyvää.
TykkääTykkää