Vuosikontrolli lähestyy

Uskomatonta miten nopeasti aika kuluu. Ensi kuussa pitäisi olla ensimmäinen vuosikontrolli ja se tarkoittaa sitä että lapsikin täyttää vuoden. Olen jo pitempään puhunut ja ajatellut sitä miten vauva on 11kk vanha, mutta vasta pari päivää sitten tajusin että niin, se tarkoittaa sitä että vauva täyttää ensi kuussa vuoden, 11 kuukautta on melkein vuosi.

En jännitä vuosikontrollia päiväsaikaan, sillä minua on kuvattu niin monesti kuluneen vuoden aikana etten usko syöpää löytyvän tällä kontrollikäynnillä. Mukavaahan se on ettei tarvitse hirveästi hermoilla ensimmäisen vuosikontrollin tuloksia, sillä kaikella todennäköisyydellä mitään huonoa ei näy.

Yöt ovatkin sitten oma lukunsa. Olen muutenkin illanvirkku, mutta mitä lähemmäs elokuu hiipii, sitä vähemmän nukun öisin. Iltaisin on aivan mahdotonta saada unta, eikä se helppoa ole yölläkään. Monta kertaa nukahtaminen menee aamuyölle, eikä lapsi anna juurikaan armoa aamuisin. Onneksi lapsemme on illanvirkku ja aamuntorkku kuten minäkin, joten saan nukkua monesti jopa yhdeksään, mutta sekin tuntuu aivan liian aikaiselta jos uni on tullut vasta klo 3-4 aamuyöstä.

Alitajunta tekee työtään öisin. Päivisin elämä jatkuu ennallaan ja rauhallisena, mutta iltaisin ja öisin mieli vilkastuu. Yritän harhauttaa itseäni ajattelemaan kaikkea muuta kuin syöpää, useimmiten selaamalla nettiä ja katsomalla televisiota, mutta en pysty keskittymään mihinkään kunnolla. Tuntuu että elän taas limbossa, odottaen jotain mikä ei odottamalla miksikään muutu, eikä sen nopeammin tule vaikka kuinka tuijottelisin kalenteria ja laskeskelisin päiviä.

En ole saanut vielä edes kutsukirjettä vuosikontrolliin. Zoladex-pistoskin pitäisi antaa taas elokuun alussa. Kesäsulku päättyy elokuun alkupuolella joten kutsukirjeet ja muut ajanvaraukset starttaavat vasta silloin. Ehdin jo soitella syöpikselle, mutta puhelimeen vastannut hoitaja vaan muistutti kesäajasta ja sanoi ettei minun kannattaisi turhaan soitella perään, sillä ei olisi mitään vaikutusta.

Olin jo jonkin aikaa sitten päättänyt että aion kieltäytyä mammografiasta ja se päätös on toistaiseksi pysynyt. En näe mitään syytä osallistua tutkimukseen jossa saisin säteilyannoksen, vaikka se oliskin varsin pieni. Jäljellejääneen rinnan mammograavauksella kun ei ole mitään merkitystä, sillä se leikataan kuitenkin pois lähitulevaisuudessa. Tärkein asia jota odotan vuosikontrollilta on leikkauslähete ja sen jälkeen toivon nopeaa leikkausaikataulua.

Leikkauksessa on siis tarkoitus poistaa jäljellejäänyt rinta, mutta samalla puhdistaa ja korjata leikatun puolen nestetasku ja toivottavasti, TOIVOTTAVASTI neste pysyisi jatkossa poissa. Onneksi on painepaidat valmiina.

Elämme jännittäviä aikoja. Kunhan selviän tästä vuosikontrollista puhtain paperein, seuraava ja raastavampi etappi onkin sitten se toisen vuoden kontrolli, sillä silloin on tilastollisesti kaikista suurin mahdollisuus todeta levinneisyys. Kun siitä selviäisin, niin sitten elämä onkin tilastokäppyrällä laskettelua kohti terveen papereita.

Olen kerännyt aineistoa tulevaa juttusarjaani varten, lupasinhan jo useampi viikko sitten että tulen kirjoittamaan artikkelisarjan eri rintaleikkauksien ja rekonstruktioiden vaihtoehdoista. Se on kuitenkin kohtalaisen työläs projekti ja odottaa sitä että ehdimme asettumaan muuton jälkeen paremmin, mm. siksi, että osa materiaaleista on pöytätietokoneellani joka on nalkissa valtavan muuttolaatikkovuoren takana enkä muistanut siirtää tiedostoja ajoissa pilvipalveluun jotta ne olisi luettavissa muillakin laitteilla. Toistaiseksi siis elän läppärin kanssa sohvalla ja näillä mennään. Mikäs kiire tässä, valmiissa maailmassa.