Avainsana: kontrollit

Kontrollit · Yleinen

Kontrollit: Vuosikontrollin kutsu saapui

M

Muutama päivä sitten se kolahti postiluukusta. Valkoinen kirjekuori, sisällä kaksi A4-arkkia, joissa kutsu tutkimukseen, laboratoriolähete ja valmiiksi varattu vastaanottoaika onkologille.

Olivat sentään viivanneet mammografia-rivin yli, kun olin kolmesti puhelimitse ilmoittanut etten aio suostua mammograaviin. Irtileikattavaa tissiä on ihan turha säteilyttää enää yhtään enempää, joten skippaan mammografian suosiolla. Mammotkoot sitä irtileikattua filettä sitten niin paljon kuin sielu sietää, jos välttämättä haluavat. Jäljelle jää labrat ja ultraus, ja gynelle pitäisi pyytää aika, kun on tuo HPV ja papa-kokeessa nyt sitten käytävä 6kk välein jonkun aikaa.

Joka päivä mietityttää, että mitä kaikkea pitäisi muistaa kertoa ja kysyä vastaanotolla. Joka päivä mietin jossain välissä että pitäisiköhän kirjoittaa muistilappu, mutta joka päivä jätän sen tekemättä. Välillä kuvittelen muistavani kaiken oleellisen ulkoa, välillä taas kuvittelen etten muista yhtään mitään ja unohdan kuitenkin jotain tärkeää.

Olen itse suositellut aina kirjoittamaan kaikki mieleen tulevat asiat ja kysymykset ylös, enkä ole noudattanut omaa neuvoani. Hyhhyh, laiskuutta. Ei auta kuin aloittaa lista:

  1. Leikkauslähete terveen rinnan poistoon. Seroomanestetaskun korjausleikkaukseen lähete odottaa jo, ne hoidetaan sitten samalla kertaa.
  2. Kerro onkologille alaselän kivuista. (Tuskin se mitään on, kun on vanha iskias-vaivakin, mutta kaikesta on hyvä kertoa. Pitäisi varmaan ostaa uudet patjat sänkyyn lähitulevaisuudessa, sekin voisi auttaa.)
  3. Poistettujen luomien PAD-lausunto, unohdin varata soittoajan keväällä ja kuvittelin alkukesällä että kyllähän ne varmaan soittelis perään jos siellä syöpää olis ollut… Joten jätin hoitamatta.
  4. Maksari uuteen silikoniproteesiin, entinen on liian iso. Paino tippunut 3kg tässä huomaamatta, ainoa kohta jossa tuo laihtuminen näkyy on tietysti tissi, joka on päättänyt pienentyä niin että proteesi on 1-2 kuppikokoa liian iso. Ja vähän rikkinäinenkin on.
  5. Miten tarkka Tamofenin ottoaika on? Kukaan ei ole osannut sanoa mitään varmaa, eli en tiedä kuinka kellontarkasti tuo nappi pitäisi ottaa. Pahin lipsahdus on ollut puoli vuorokautta, mikä ei varmaankaan ole suositeltavaa.
  6. Rintakivut. Vihlauksia vasemmalla puolella rintakehää, sekä keskellä. Terävähköjä vihlauksia, tosin ei kovin voimakkaita ja kestää vain sekunnin tai muutamia sekunteja. Silti, tietysti mietityttää että mitä jos sain sytoista sydämen vajaatoiminnan tms komplikaatioita? Onhan nuo myrkyt toksisia sekä sydämelle että verisuonille.
  7. Reseptit pitää uusia. Tamofen, Zoladex, mitä näitä nyt on. Särkylääkkeet, melatoniini, jne.
  8. Kauankohan lääkitykset jatkuu? Tamofen ilmeisesti alustavasti päätetty että 5 vuoden kuuri, Zoladex oli alustavasti mietitty että ”vähintään vuoden”. Kun nyt muistaisi kysyä jatkosuunnitelmista.

Ei nyt tule mieleen muuta. Täytyy jatkaa listaa aina kun jotain pulpahtaa mieleen.

Proteesin rikkoutumiseen liittyy hassu tarina: Pari päivää sitten, illalla, lapsi oli jotenkin yliväsynyt tai muuten vaan riekkui ja märisi. Olin itse tullut iltavuorosta töistä, joten väsymys painoi päälle ja jaksaminen oli aika heikoissa kantimissa. Vetäsin kumitissin pois painepaidan sisältä ja annoin sen sitten lapselle, ajattelin että jospa tuo muksu olisi hetken aikaa hiljakseen ja vaikka kantaisi mun silikonitissiäni ympäriinsä eikä riekkuisi koko ajan.

No mitä lapsi tekee? PUREE MUN KUMITISSIÄNI! Onneksi ei irronnut iso pala, vaan sisäpintaan tuli pienenpieni kohta josta pehmeä silikonimassa tursusi. Puhdistin proteesin pinnan huolella ja puolisolta löytyi Liquisolea, jolla saatiin paikattua vuotokohta.

Lisäksi proteesi on 1-2 kuppikokoa liian iso, kts. laihtuminen. Ironista että kaikki massa näkyy lähteneen tissistä, peilikuvan perusteella koko muu kroppa on lähinnä plösööntynyt vaan.

Sormet ja varpaat ristiin että saisin maksarin uuteen proteesiin. Olen käsittänyt että kerran vuodessa pitäisi muutenkin saada proteesimaksari, joten eiköhän sellainen tule ihan pyytämällä. Pakko pitää proteesia töissä ja ryhdin takia joskus muutenkin, se tasapainottaa painepaidan rintamuksen ja ylävartalo on paremmin tasapainossa. Ihan pöljä olo kun proteesi on isompi kuin luomutissi ja sen näkee ihan selvästi peilistä, onneksi olen onnistunut hämäämään vaatetuksella niin ettei siihen kiinnitä liikaa huomiota.

Ajatuksia syövästä · Kontrollit · Yleinen

Vuosikontrolli lähestyy

M2 kommenttia

Uskomatonta miten nopeasti aika kuluu. Ensi kuussa pitäisi olla ensimmäinen vuosikontrolli ja se tarkoittaa sitä että lapsikin täyttää vuoden. Olen jo pitempään puhunut ja ajatellut sitä miten vauva on 11kk vanha, mutta vasta pari päivää sitten tajusin että niin, se tarkoittaa sitä että vauva täyttää ensi kuussa vuoden, 11 kuukautta on melkein vuosi.

En jännitä vuosikontrollia päiväsaikaan, sillä minua on kuvattu niin monesti kuluneen vuoden aikana etten usko syöpää löytyvän tällä kontrollikäynnillä. Mukavaahan se on ettei tarvitse hirveästi hermoilla ensimmäisen vuosikontrollin tuloksia, sillä kaikella todennäköisyydellä mitään huonoa ei näy.

Yöt ovatkin sitten oma lukunsa. Olen muutenkin illanvirkku, mutta mitä lähemmäs elokuu hiipii, sitä vähemmän nukun öisin. Iltaisin on aivan mahdotonta saada unta, eikä se helppoa ole yölläkään. Monta kertaa nukahtaminen menee aamuyölle, eikä lapsi anna juurikaan armoa aamuisin. Onneksi lapsemme on illanvirkku ja aamuntorkku kuten minäkin, joten saan nukkua monesti jopa yhdeksään, mutta sekin tuntuu aivan liian aikaiselta jos uni on tullut vasta klo 3-4 aamuyöstä.

Alitajunta tekee työtään öisin. Päivisin elämä jatkuu ennallaan ja rauhallisena, mutta iltaisin ja öisin mieli vilkastuu. Yritän harhauttaa itseäni ajattelemaan kaikkea muuta kuin syöpää, useimmiten selaamalla nettiä ja katsomalla televisiota, mutta en pysty keskittymään mihinkään kunnolla. Tuntuu että elän taas limbossa, odottaen jotain mikä ei odottamalla miksikään muutu, eikä sen nopeammin tule vaikka kuinka tuijottelisin kalenteria ja laskeskelisin päiviä.

En ole saanut vielä edes kutsukirjettä vuosikontrolliin. Zoladex-pistoskin pitäisi antaa taas elokuun alussa. Kesäsulku päättyy elokuun alkupuolella joten kutsukirjeet ja muut ajanvaraukset starttaavat vasta silloin. Ehdin jo soitella syöpikselle, mutta puhelimeen vastannut hoitaja vaan muistutti kesäajasta ja sanoi ettei minun kannattaisi turhaan soitella perään, sillä ei olisi mitään vaikutusta.

Olin jo jonkin aikaa sitten päättänyt että aion kieltäytyä mammografiasta ja se päätös on toistaiseksi pysynyt. En näe mitään syytä osallistua tutkimukseen jossa saisin säteilyannoksen, vaikka se oliskin varsin pieni. Jäljellejääneen rinnan mammograavauksella kun ei ole mitään merkitystä, sillä se leikataan kuitenkin pois lähitulevaisuudessa. Tärkein asia jota odotan vuosikontrollilta on leikkauslähete ja sen jälkeen toivon nopeaa leikkausaikataulua.

Leikkauksessa on siis tarkoitus poistaa jäljellejäänyt rinta, mutta samalla puhdistaa ja korjata leikatun puolen nestetasku ja toivottavasti, TOIVOTTAVASTI neste pysyisi jatkossa poissa. Onneksi on painepaidat valmiina.

Elämme jännittäviä aikoja. Kunhan selviän tästä vuosikontrollista puhtain paperein, seuraava ja raastavampi etappi onkin sitten se toisen vuoden kontrolli, sillä silloin on tilastollisesti kaikista suurin mahdollisuus todeta levinneisyys. Kun siitä selviäisin, niin sitten elämä onkin tilastokäppyrällä laskettelua kohti terveen papereita.

Olen kerännyt aineistoa tulevaa juttusarjaani varten, lupasinhan jo useampi viikko sitten että tulen kirjoittamaan artikkelisarjan eri rintaleikkauksien ja rekonstruktioiden vaihtoehdoista. Se on kuitenkin kohtalaisen työläs projekti ja odottaa sitä että ehdimme asettumaan muuton jälkeen paremmin, mm. siksi, että osa materiaaleista on pöytätietokoneellani joka on nalkissa valtavan muuttolaatikkovuoren takana enkä muistanut siirtää tiedostoja ajoissa pilvipalveluun jotta ne olisi luettavissa muillakin laitteilla. Toistaiseksi siis elän läppärin kanssa sohvalla ja näillä mennään. Mikäs kiire tässä, valmiissa maailmassa.

Ajatuksia syövästä · Kontrollit · Yleinen

Tommy Tabermannin sanoin

M

Kuin kaksi koditonta lasta
ne kulkevat käsi kädessä,
Toivo ja Pelko.
Yhdessä tulevat,
yhdessä lähtevät.
Siinä välissä
puristavat lujaa
toistensa kättä.
Joka avaa ovensa Toivolle,
päästää myös Pelon sisälle,
joka ottaa syliinsä Pelon
saa omakseen myös Toivon.
Kuin kaksi koditonta lasta
ne kulkevat käsi kädessä
emmekä muuta voi tehdä
kuin seurata samaa polkua.

Vaikeinta syövän saatuaan ei ole ollut syöpä, vaan pelon kanssa eläminen ja toimeentuleminen. ”Terve kunnes toisin todistetaan”. Elämää kontrollista kontrolliin. Ensimmäiseen vuosikontrolliin on alle 3kk. Onkologian ylilääkärin mukaan ensimmäistä vuosikontrollia ei tarvitse pelätä, sillä todennäköistä on, että hoidot pitävät syövän poissa ainakin ensimmäisen vuoden ajan vaikka syöpäsoluja saattaisi jossain lymytäkin. Kaikkein korkeimman riskin etappi on 2. vuosikontrolli, sen jälkeen todennäköisyys uusiutumiseen lähtee laskuun.

Kontrollit · Tutkimukset · Yleinen

Kohdunkaulan syöpää ehkäisevä seulontatutkimus, HPV & PAPA

M2 kommenttia

Kerroinkin joku aika sitten käyneeni gynen tutkimuksessa, olin saanut varattua ajan samalla reissulla ikäryhmäni mukaiseen kohdunkaulan syövän seulontatutkimukseen, eli PAPA-näytteeseen. Tämä tulos saapuikin yllättäen postissa.

Arvoisa vastaanottaja!

Olette osallistunut kohdunkaulan syöpää ehkäisevään seulontatutkimukseen. Solunäytteessänne ei ole havaittu mitään syöpään viittaavaa. Näytteessänne on kuitenkin todettu ns. korkean riskin HPV-viruksen DNA:ta sekä lieviä solumuutoksia, ja näytteenne perusteella joukkotarkastusjärjestelmä kutsuu Teidät maksuttomaan kontrollitutkimukseen 1-2 vuoden kuluttua. Toivomme, että osallistutte myös tähän tutkimukseen. Näytevastaus ohessa.

[…]

Kääntykää lääkärin puoleen, mikäli Teillä on verestävää tai ruskehtavaa valkovuotoa tai verenvuotoa muuten kuin kuukautisten aikana.

[…]

  • Näytteen tutkittavuus: Riittävä
  • Yleinen luokitus: Epiteelisoluatypia
  • Levyepiteeliatypia: ACS-US (merkitykseltään määrittelemätön atypia)
  • HPVNh osoitus: Näytteestä on osoitettavissa ns. korkean riskin HPV DNA:ta. Kyseessä on muu kuin tyyppi 16 tai 18.
  • Suositellaan: Kontrollinäyte 12-24  kk kuluttua.

Noh, siinähän se pääpiirteittäin. Viitisen vuotta sitten ensimmäisessä ikäryhmän mukaisessa seulonnassa tulos oli negatiivinen, joskin siinäkin oli maininta että solumuutos havaittu (hyvälaatuinen tai niukasti määrittelemätön, tuloskirjeessä taisi olla maininta että ”osin tunnistamaton/määrittelemätön”) jota pyydettiin kontrolloimaan 6-12 kk kuluttua uudella PAPA-kokeella. Koska tuossa 30-vuotiskontrollissa näytteestä ei kuitenkaan löytynyt HPV-viruksen DNA:ta, voi tästä päätellä että olen saanut tuon virustartunnan jossain suhteessani viimeisten 5 vuoden aikana.

Lisää HPV-infektiosta täältä: Duodecim – Terveyskirjasto

Onneksi HPV-virus ei ole aivan toivoton:

Papilloomavirusinfektioilla (HPV-infektio) on suuri spontaani paranemistaipumus. Ilman HPV-infektiota ei synny kohdunkaulan syöpää, mutta syöpä kehittyy hitaasti esiasteiden kautta.

[…]

Papillloomavirusinfektioista 80–90 % paranee spontaanisti potilaan oman immuunivasteen kehittymisen myötä kahden vuoden seurannassa. Pieni osa voi jatkua ja hoitamattomana kehittyä pitkän ajan kuluessa syöväksi.

Harkitsin jo jokin aika sitten että maksaisin itselleni HPV-rokotteen, joka on nykyään rokoteohjelmassa tytöille. Eihän siitä rokotteesta välttämättä hyötyä ole, nyt kun tuo tartunta jo on, eikä rokote suojaa läheskään kaikilta viruskannoilta, ja mitä jos olen saanut HPV-tartunnan nykyiseltä mieheltäni? Miehet ovat oireettomia kantajia, eikä heitä voi testata eikä lääkitä HPV-viruksilta.

Onpa hyvä että tältäkin riesalta voi jo enimmäkseen suojautua HPV-rokotteella. Tällä hetkellä rokotusta tarjotaan vain tietyn ikäisille tytöille, mutta en usko että menee kauaakaan kun rokotusohjelma laajennetaan poikiinkin. Hyvä vaan! Kyllä lääketiede ja kehitys on hieno asia.

Kontrollit · Yleinen

Kontrollit: Magneettikuvauksesta puhtain paperein!

M

Olipa iloinen yllätys kun puhelu magneettikuvauksen tuloksista tuli jo ennen varsinaista soittoaikaa! Radiologi aloitti puhelun kertomalla samantien ettei kuvissa ole löytynyt mitään syöpään viittaavaakaan, ei yhtikäs mitään mikä antaisi olettaa syövän uusiutuneen.

Toki aikaa on kulunut hoidoista vasta hyvin vähän ja kontrolleja on edessä vielä vuosia, mutta ainahan nuo hyvät uutiset lämmittää.

Jatka lukemista ”Kontrollit: Magneettikuvauksesta puhtain paperein!” →

Kontrollit · Yleinen

Kontrollit: Rintakehän magneettikuvaus

M2 kommenttia

Maanantai-aamun ohjelmassa oli siis rintakehän magneettikuvaus. Olin maininnut onkologille rintakehällä olevasta kohdasta jossa on jo pitempään kiusannut ohimenevät kipuoireet ja leikkausalue kun on muutenkin kenkkuillut, niin onkologian ylilääkäri laittoi lähetteen magneettikuvaukseen. Todennäköisesti kuvissa ei näy metastaaseja vaan nestetasku, arpikudosta, sidekudosta, rasvaa, kaikkea sellaista hyvänlaatuista, mutta ainahan se hiukan kummittelee takaraivossa jos jotain pahaa löytyisikin.

Ja vaikka jotain pahaa näkyisikin, niin täytyy toivoa että se olisi vain paikallinen esiintymä ja hoidettavissa, vaikken pidä tuotakaan kovin todennäköisenä. Vaan jos pitäisi valita paikallisesta syövästä tai etäpesäkkeisestä, niin tottakai valitsisin sen parempiennusteisen eli paikallisen.

En ollut ennen käynyt magneettikuvauksessa, joten kokemus oli uusi. Piti ahtautua n. 60 cm halkaisijaltaan olevaan tuuttiin, tosin itse ei tarvinnut tehdä sitä ahtautumista, vaan asettua kapealle lavetille joka sitten liukui automatiikalla ja hoitajan kauko-ohjauksella tuubiin.

Jatka lukemista ”Kontrollit: Rintakehän magneettikuvaus” →

Tutkimukset · Yleinen

Kirurgilta tyhjä arpa

M9 kommenttia

Tänään oli kirurgin tapaaminen josta mainitsinkin aikaisemmin. En tavannut sittenkään minua leikannutta kirurgian johtavaa ylilääkäriä, vaan jonkun toisen kirurgin.

Suoraan sanottuna, niin turha reissu kuin olla ja voi. Tämä kys. kirurgi oli hiljainen ja mutiseva, eikä keskustelu edennyt juuri mitenkään, ellen minä esittänyt kysymyksiä ja ideoita. Ei hän vastannut juuri mihinkään kunnolla, mutisi ja hymisi vain. Tuntui kuin olisin yrittänyt kiskoa pihdeillä yhtään mitään infoa hänestä. Asiakaspalvelutaidot täysin nolla.

Jatka lukemista ”Kirurgilta tyhjä arpa” →

Ajatuksia syövästä · Yleinen

Ensimmäinen työpäivä

M4 kommenttia

Aloitin työt nyt perjantaina, aamulla klo 07:45. Työpaikalle paluu oli samaan aikaan outoa ja äärimmäisen tuttua, olenhan ollut saman työnantajan palveluksessa jo vuosia. Työtilat ovat toki vaihtuneet vuosien varrella useampaankin otteeseen ja iso osa työkavereista, mutta itse työnteko on hyvin samankaltaista projektista ja tiimistä toiseen.

En ole vielä tehnyt varsinaisia töitä, sillä odottelen edelleen tunnuksia eri järjestelmiin. Tunnit ovat kuluneet erilaisten valmisteluiden lomassa. Jos hyvin käy, pääsen ehkä viikon sisällä tekemään niitä ihan oikeita töitäkin.

Vasta kun kävin vessassa, tuli voimakas flashback elämästä ennen syöpää. Jostain syystä tuon rakennuksen WC-tiloissa on todella omalaatuinen tuoksunsa. En tiedä mistä se tulee, ehkä siivoojan pesuaineista, tai tietyntyyppisistä käsipapereista… Jostain. Istahdin pytylle ja viimeiset työvuorot ennen äitiyslomalle jäämistä tulvivat mieleen. Muistin elävästi miten olin rampannut vessassa jatkuvasti (raskaana ollessa pissittää tiheämmin) ja laskeskellut päiviä äitiysloman alkuun. WC-kopissa nuuhkiessani palautin mieleeni kaikki ne olotilat ja asiat mitä olin kokenut raskaanaollessani.

Tuo aika on yhtä aikaa äärettömän kaukana, ja silti vain reilun vuoden takana. Lähdin äitiyslomalle vappuna 2014, joten ehdin olla pois töistä 1 vuoden ja 1 kk.

En ollut terve tuolloin, mutten tiennyt olevani sairas. En tiennyt että rinnassani muhi jo silloin syöpäkasvain. Tieto syövästä, diagnoosi, on se hetki jolloin ajanlasku alkoi.

Ei ole enää aikaa ilman syöpää. Aikajanani on jakautunut kahtia. On aika ennen syöpää, ja on aika syövän jälkeen. Ei ole koskaan paluuta aikaan ilman syöpää, sellaiseen täydelliseen terveyteen ja huolettomuuteen. Aikaan jolloin suurimmat ongelmat olivat lievä raskauspahoinvointi ja se, ehdinkö maalaamaan pinnasängyn ajoissa, ennen lapsen syntymää. Pienet oli ongelmat. Huoleton elämä.

Mieliala on silti hyvä. Minä en ole sellainen joka olisi halunnut jäädä ”toimettomaksi” kotiin. Kaipasin töihin, vaikken edes tykkää työstäni niin paljoa. Halusin jo pois kotoa, tekemään jotain muutakin kuin katsomaan television hömppäohjelmia ja selaamaan Pinterestiä samaan aikaan kun toisella silmällä vahdin lasta. Kaipasin aikuisten keskelle, puhumaan aikuisten asioista, olemaan aikuisten keskellä. Työssäkäynti on kuin lomaa, sillä todellinen työsarka on kotona, lapsen kanssa. Töissä on helppoa, ei tarvitse vaihtaa kenenkään vaippaa, pyyhkiä kakkaa, puklua, maitoroiskeita, ruokatahmaa, pyykätä räkää vaatteista.

Töissä on helppoa, siellä on vain pieniä ongelmia, sillä töissä ei ole syöpää. Kaikki ongelmat mitä töissä tulee vastaan, ovat pieniä ongelmia. Töissä kukaan ei kuole syöpään, eikä minun tarvitse keksiä parannusta kenenkään syöpään. Kenenkään henki ei riipu siitä, kuinka hyvin selviän töistäni. Töissä on äärimmäisen helppoa verrattuna syöpään.

Odotan sitä aikaa, kun voin taas ajatella olevani terve, syövätön. Että voisin ajatella kuuluvani terveitten porukkaan. Niihin joilla ei ole syöpää, eivätkä ole yhtään syöpää vielä sairastaneet. Olen ottanut pieniä askelia tuohon suuntaan, mutten ole vielä perillä, tuntuu liian aikaiselta. Odotan ensimmäistä vuosikontrollia ja mietin, olisiko se jonkinlainen virstanpylväs.

Edessä on taas kuvantamisia, nimittäin sairaalalle on varattu jo kaksi uutta aikaa. Pääsen 1-2 viikon sisällä magneettikuvaukseen, jossa kuvataan rintakehän leikattua puolta ja pääsen tapaamaan minut leikannutta kirurgia, ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun pääsin sairaalastasta, leikkauksesta.

Kirurgille sain lähetteen onkologian ylilääkäriltä, sillä haavaonteloon kertyy taas seroomanestettä. Uudet painevaatteet eivät ole vielä tulleet ja pelkkä painehiha ei auta tietenkään tippaakaan siihen, että nesteturvotusta kertyy myös kainaloon, kylkeen ja rintakehälle. Onkologialla ei tehty päätöksiä mahdollisesta uudesta dreenistä, ainakaan vielä, vaan pääsen miettimään tilannetta kirurgin vastaanotolla.

Tottakai magneettikuva hiukan hermostuttaa, vaikken haluakaan uskoa että siellä ainakaan syöpää näkyisi. Luustokuvat olivat ihan vähän aikaa sitten puhtaat, joten todennäköisintä on, että magneettikuvassa näkyy vain arpikudosta, nestettä ja rasvaa. Leikkausarven maastossa on jonkin verran kiinnikkeitä ja peilistä katsoen näyttäisi siltä että minulla kulkee viistosti rintakehän yli kipeä ja kiristävä strangi, mutta se ei ole syöpää. Todennäköisesti.

Ajattelin kysyä kirurgilta samalla käynnillä terveen rinnan poistosta. En usko että saan leikkauslähetettä ennen ensimmäistä vuosikontrollia, mutta ajattelin kysyä silti. Nyt kesällä olisi niin paljon helpompaa toipua leikkauksesta kuin syksyllä tai talvella. Haluaisin leikkauksen mahdollisimman pian pois päiväjärjestyksestä ja mieluummin sitä nyt kesällä viettäisi palkallista sairaslomaa kuin keskellä talvea. Ja haluan eroon tuosta yksinäisestä mätisäkistä! Proteesi hiostaa, ahdistaa ja painaa, ja joudun pitämään sitä nykyään lähes päivittäin jotta ryhti ei kärsisi liikaa.

Jos asiat menevät niinkuin olemme suunnitelleet, muutamme uuteen asuntoon tämän kuun loppupuolella. Jos muut asiat menevät niinkuin olen toivonut, aloitan opintovapaan ensi syksynä. Se tarkoittaisi sitä, että minun ei tarvitsisi olla töissä kuin kolmisen kuukautta.

En tiedä millä ilveellä voisin taivutella kirurgin tai onkologin kirjoittamaan leikkauslähetteen jo tälle kesälle. En haluaisi tuhlata kallisarvoista opintovapaata leikkaukseen ja siitä toipumiseen. En kylläkään usko mitenkään realistisesti, että tulisin saamaan lähetteen aikaisemmin kuin mitä luvattu on, mutta aion silti pitää sormet ja varpaat ristissä ja toivoa parasta.

En jaksa uskoa, en halua uskoa, että magneettikuvauksessa paljastuisi syöpää. Kaikki oireet viittaa kiinnikkeisiin, lymfaturvotukseen, seroomanesteen kertymiseen, arpikudokseen. Vaan onhan se silti mahdollista. Mahdollista kunnes toisin todistetaan.

Kontrollit · Yleinen

Kontrollit: Gynen tutkimus puhtain paperein!

M2 kommenttia

Viime torstaina 7.5.2015 oli gynekologian erikoislääkärille poliklinikkakäynti. En osannut jännittää tuota käyntiä yhtään, kun etukäteen oli puhuttu että ultrataan vain varmuuden vuoksi kuparikierukkaa, tarkistellaan että se on siellä missä sen pitäisikin olla, ja jutellaan, jos on jotain mielen päällä. Tämä ensimmäinen gynen kontrolli oli 6kk kuparikierukan asennuksesta, seuraavat gynen kontrollit tulevat kerran vuodessa.

Tajusin vasta odotusaulassa että käynnin tarkoituksena on myös ultrata potentiaalisia kasvaimia kohdusta ja munasarjoista sekä tarkistella antihormoneitten hoitovastetta. Tai kävihän se jossain välissä ohimennen mielessä, mutten osannut pelätä sitä yhtään, kuvittelin koko ajan että eihän sieltä nyt mitään löydy kuitenkaan, kun ei löytynyt viime kerrallakaan. Vaikka eihän se logiikka niin toimi, jos siellä olisi kasvain, niin kasvain sanoi kasvain ja kasvoi vain, ja kasvaisi näkyviin vasta myöhemmin, joten on ihan mahdollista että ensimmäisissä kontrolleissa ei löydy mitään, vaan vasta myöhemmissä.

Onneksi kaikki näytti erittäin hyvältä, ei löytynyt minkäänlaista kasvustoa kohdun eikä munasarjojen suunnalta, ei edes hyvänlaatuisia kasvaimia. Kierukka on juuri omalla paikoillaan, kohtu normaali ja terve, kaikki rojut kunnossa.

Munasarjat ovat gynen mukaan ”kuin pienet rusinat, juuri sellaiset mitä me haluammekin!” Nauratti hiukan tuo toteamus, mutta se on juuri sitä mitä lääkityksellä haetaan. Tamofenin ja Zoladexin tarkoituksena on sammuttaa hormonitoiminta niin perusteellisesti kuin se on mahdollista ja merkit viittaavat siihen että kehoni reagoi näihin lääkkeisiin juuri niinkuin pitääkin, mikä ei ole näin nuorena ja viriilillä hormonitoiminnalla aivan itsestäänselvyys.

Nyt vaan toivon ettei kroppani keksi kasvattaa resistenssiä Tamofenille ainakaan pariin vuoteen, mieluummin viiteen. Haluaisin voida ottaa lääkkeet suunnitellusti ja toivon mukaan syöpä pysyy poissa.

Toukokuu on kohta puolivälissä, eihän tässä ole enää montaakaan viikkoa kun jo työt alkaa. En ole orientoitunut töihinlähtöön mitenkään, mutta enpä tiedä tarvinneeko tuota. Huomenna vauva täyttää 9kk. Viime sunnuntaina oli elämäni ensimmäinen äitienpäivä, joka meni aika rauhallisesti eikä tuntunut mitenkään erityiseltä. Äitiys, vanhemmuus, on kuitenkin sellainen arkisen normaali asia joka on joka päivä, ei vain yhtenä päivänä vuodessa.

Ensi kuun puolivälissä saamme avaimet uuteen asuntoon, joten kesäkuun loppupuolella on edessä muutto. Ihanaa, pääsen sisustamaan uutta asuntoa ja erityisen onnellinen olen siitä, että saan oman työhuoneen!

Pääsemme muuttamisen makuun jo nyt helatorstaina, kun lähdemme auttamaan isäni muutossa. Tiedossa siis ajelua pakettiautolla ja peräkärryllä pitkin Suomea, huonekalujen kuskaamista edestakaisin välillä Helsinki – Tampere – Jyväskylä ja kenties, jos aika antaa myöten, pikainen visiitti Ikeaan. Vai onko sellaista, voiko Ikeassa käydä vain pikaisesti? Muistan ehkä kerran eläissäni käyneeni Ikeassa alle tunnin.

Tukka on kasvanut huimasti, harmi kun en viitsi ottaa selfietä tänne blogiin.

Olin lähes kalju, sänkipäinen nutipää vielä helmi-maaliskuun vaihteessa. Hiusraja oli puoleen päähän ja pelkäsin jääväni pälvikaljuiseksi pellehermanniksi. Kun vertaistukiryhmässä joku totesi huolettomasti että pääsisin varmasti varaamaan parturia jo kesään mennessä, en uskonut. Nytpä onkin pakko uskoa! Tukkaa pukkaa valtavaa tahtia, näytän aivan normaalilta lyhyttukkaiselta ja olen jo pariin otteeseen siistinyt pulisonkeja ja niskavilloja.

Syto-kiharat ovat ihania, ne tekevät hiuksista runsaan oloiset ja todella helpot muotoilla. Harmi kun oikea hiuslaatuni on piikkisuora, en usko näitten kiharoitten säilyvän kovin pitkään. Pitää siis nauttia tästä kiharuudesta niin pitkään kuin tätä iloa kestää!

Oma hiustenvärini oli myös pienehkö yllätys, pelkäsin olevani jo lähes harmaantunut maantiehiiri yli 20 vuoden värjäyskierteen jälkeen, mutta oma hiustenvärini onkin aika kiva. En tiedä johtuuko sytoista (kuulemma todennäköisesti johtuu…) että hiukseni ovat tummemmat ja jotenkin voimakkaamman väriset kuin aikaisemmin, tosin en tiedä mihin tässä voisi verrata kun edellisen kerran olen nähnyt luonnollisen värini joskus yläasteella.

Kirjoitin tästä jo pariin otteeseen joskus syksymmällä, mutta tehtäköön siis selväksi että en aio värjätä hiuksiani enää koskaan. En yksinkertaisesti uskalla, jollei markkinoille tule jotain täysin turvallista hiussävytettä. Ns. markettivärejä en enää käytä, viime aikoina on uutisoitu aivan tarpeeksi mm. mustan hiusvärin PPD-yhdisteistä ja kaikenlaisista kemikaaleista jotka lisäävät ekologista ja terveydellistä kuormaa.

Lisätietoa hiusvärien allergisoivuudesta: Helsingin allergia- ja astmayhdistys

Lääkehoidot · Yleinen

Vilkas viikko valkotakkisten seurassa

M3 kommenttia

Seroomanesteen punkteeraus juuri ennen vappua ei mennyt ihan niinkuin Strömssössä. Pääsin onneksi päivystysajalle lääkäriin jo heti samalle päivälle kun soitin ajanvaraukseen, mutta se olikin suurinpiirtein ainoa asia joka meni hyvin.

Omalääkärini, siis samainen tapaus joka aikoinaan jätti rintasyöpäni tutkimatta, on ihan mukava heppu, mutta jostain syystä hän tuppaa epäonnistumaan minun kohdallani vähän väliä. Tällä kertaa punkteerauksessa. Onneksi hän oli ehdottanut puudutusta vaikka leikatun puolen rintani onkin lähes täysin tunnoton arven paikkeilta, sillä hän joutui piikittämään isohkolla neulalla kahdesti eikä saanut yhtään nestettä ruiskuun.

Jatka lukemista ”Vilkas viikko valkotakkisten seurassa” →