Hiustenlähtö, eli kuinka syöpäpotilas varasi ajan kampaajalle.

Hiukset eivät ole siis edelleenkään irronneet, vaikka olen sitä tässä joka päivä odottanut ja tukkaani tarkoituksella nyhtänyt. Peruukkikin odottelee laatikossaan että saan repäistä sen esiin ja käyttöön, vaan ei se oikein mahdu tämän mopin päälle.

Ensimmäisestä syto-tiputuksesta on kulunut nyt tasan 2 viikkoa. Hoitajat ”lupailivat” että viimeistään toiseen tiputukseen saapuessa lähes kaikilla on tukka niin harventunut että moni ajaa sen tässä vaiheessa pois, vaan ei minulla. Eilen suihkun jälkeen harjatessa irtosi kolme hiusta. Kolme! Laskin jokaisen huolella kun jäivät harjaan kiinni, mutta sen enempää sulkasatoa ei ole ollut.

Mun tuurilla tässäkin asiassa varmaan pätee Murphyn laki, heti kun pääsen huomenaamulla kampaajan tuoliin istumaan niin puoli päätä tipahtaa lattialle. Olen siis menossa kampaajalle olosuhteitten pakosta, kuontalo on niin järkyttävä kauhtana että pakko sitä on siistiä, jos nämä karvat eivät tästä nyt olekaan heti irtoamassa. Ennen seuraavaa syto-reissua on tiedossa ainakin kaksi reissua, toinen Tukholmaan ja toinen maakuntamatkailua lähiseudulle, enkä ole todellakaan lähdössä reissuun tämän näköisenä, juurikasvuakin senttitolkulla. Pakkaan varalta peruukin ja pipon mukaan, jos käykin huono tuuri ja hiukset tipahtaa matkan varrella 😀

Kuulun niihin joille yksi tissi sinne tai tänne ei tuntunut missään, mutta jos tukka on huonosti niin… Olen jo nuoresta asti kuulunut siihen porukkaan joille ”tukka hyvin, kaikki hyvin” pitää varsin hyvin paikkansa, vaikka muutamat kaverit joskus naljailevatkin nähneensä minut joskus tukka sekaisin ja juurikasvuisena. Ne ovatkin olleet karseita päiviä! Bad hair day on minun silmissäni traagisempaa kuin tissin menetys. Huonon tukkapäivän voi kyllä pelastaa jopa se klaniksi ajeleminen, kaljuuntuminen ei siis pelota yhtään, ainakaan vielä. Voihan se olla että ääni muuttuu kellossa sittenkun peilistä oikeasti katsoo takaisin täysin karvaton munapää.

Nyt nukkumaan jotta aamu tulisi nopeammin, sillä pääsen heti päivän ensimmäiseksi asiakkaaksi ihanalle vakiparturilleni käsittelyyn.

Mainokset

3 thoughts on “Hiustenlähtö, eli kuinka syöpäpotilas varasi ajan kampaajalle.

  1. Minulla alkoi kolmen viikon päästä tipoista pikkuhiljaa hiukset lähteä. Viikon jaksoin siivota niitä irtokarvoja joka paikasta sit kyllästyin ja leikkasin sen siiliksi. Minulla kyllä pysyi koko ajan hiukset päässä tosin harvat ja siilit. Hiukset muuttu muutenkin sellaseks kuolleen näköseksi eikä ne enään pysyneet missään. Minulla myös todella paksut hiukset ollut aina ja olen myös aina ollut tarkka että hiukset ovat ojennuksessa. Nyt ne on vauhdilla kasvamassa takaisin ja paksuuntumassa. Mut ei tummat ja kiharat niinku jotkut sanoo et voi hoitojen jälkeen tulla, vaan samanlaiset kun oli ennenkin tosin taipuisat mulla on aina ollut. Odotan vielä kuukauden sit vois mennä jonkun kivan mallin leikkauttaa kera kivan värin. Helppo tää on ollu ei oo tarvinnu kun pestä ja vetää huivi päähän. Kohta saa taas aamuisin tuhrata aikaa tohon kuontaloon kun alko tällä viikolla jo työnteko😊. Peruukki mulla pysy laatikossa koko ajan vaikka se ihan tyylikäs olikin, en vaan osannut sitä käyttää. Nykyään on niin kivoja kaikkia huiveja ja pipoja että menin niillä. Kotona hilluin ihan ilman mitään.

    Tykkää

  2. Päivitysilmoitus: Hiustenlähtö. Nyt se alkoi. (ehkä myös hiukan puhetta tunteista) | Nuoren naisen rintasyöpä.

  3. Päivitysilmoitus: Sytostaattihoidot: Kertaus | Nuoren naisen rintasyöpä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s