Toivossa on hyvä elää.

Toivolla ja sen ylläpitämisellä on positiivinen vaikutus syöpäpotilaan elämänlaatuun. Toivon merkitys tulisikin huomioida nykyistä paremmin syöpäpotilaiden hoitotyössä. (Chi 2007 415-425, Kuuppelomäki 1996 Lindvall 1997, Mick 2008, 307-313.) Sairaanhoitaja voi vaikuttaa positiivisesti tai negatiivisesti syöpäpotilaan ja hänen perheensä toivon kokemiseen. Sairaanhoitajien tulisi kartoittaa syöpäpotilaalta, mitkä asiat ylläpitävät tai luovat toivoa. Lisäksi sairaanhoitajien tulisi pohtia millä keinoin syöpäpotilaan toivoa on mahdollisuus ylläpitää sekä edistää. Usein toivo kumpuaa normaalista elämästä ja normaaleista asioista. Sairaanhoitaja voi hoitotyön keinoin edistää syöpäpotilaan toivoa muun muassa antamalla aikaa keskusteluille, vastaamalla syöpäpotilaan esittämiin kysymyksiin, olemalla avulias, rehellinen, positiivinen sekä osoittamalla kunnioitusta syöpäpotilasta ja hänen perhettään kohtaan. Parhaimmillaan sairaanhoitajan antama huolenpito ylläpitää toivoa. (Chi 2007, 415-424, Kuuppelomäki 1996.)

Lisäisin tähän, että sairaanhoitajan lisäksi kaikilla muillakin hoitohenkilökunnan jäsenillä, mm. lääkäreillä, on mahdollisuus vaikuttaa potilaan toivon tunteisiin/kokemuksiin.

Lähde: Katja Muurinen: Rintasyöpäpotilaiden kokemuksia elämästä syövän kanssa liitännäishoitojen aikana (Pro gradu -tutkielma, 2009)

https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/80545/gradu03519.pdf?sequence=1

Mainokset

5 thoughts on “Toivossa on hyvä elää.

  1. Olet aivan oikeassa tuon toivon ja sen ylläpitämisen suhteen. Tietenkin hoidon onnistumisen kannalta on äärimmäisen tärkeää, että hoitohenkilökunta pitää yllä toivoa ja kannustaa katsomaan eteenpäin. Kuitenkin olen edelleenkin sitä mieltä, että on elettävä tässä hetkessä ja keskityttävä hoitamaan paha pois; terve tulevaisuus mielessä ja päämääränä tietenkin…

    Tykkää

  2. ”Kuitenkin olen edelleenkin sitä mieltä, että on elettävä tässä hetkessä ja keskityttävä hoitamaan paha pois; terve tulevaisuus mielessä ja päämääränä tietenkin…”

    Tämä voikin olla erittäin sopiva selviytymismekanismi joillekin, mutta eri ihmisillä on erilaisia tapoja selviytyä vaikeista tilanteista, eivätkä ne tavat ole identtisiä. Ne eri tavat eivät myöskään ole toinen toistaan parempia tai huonompia, vaan ne sopivat paremmin tai huonommin sen mukaan minkälainen asenne ja tapa kullekin sopii, eli selviytymistarinat ovat yksilöllisiä, uniikkeja, siitäkin huolimatta että joitakin tilastollisia yhteneväisyyksiä on nähtävissä.

    Omassa blogissani toki puhun niistä keinoista mitkä sopivat minulle, sillä ne ovat minun tapani käsitellä tätä vaikeaa asiaa (syöpää). Peräänkuulutan tässä sitä, että lääkärin tai kenen tahansa terveydenhoidon ammattilaisen olisi hyvä tiedostaa että samat tavat eivät sovi kaikille, eikä omasta mielestään hyvää tapaa kannata tuputtaa väkisin, tai olettaa että se on absoluuttinen totuus. Parasta mitä ammattilainen voi tehdä, on tukea potilasta potilaalle sopivimmalla ja potilaan toivomalla tavalla, potilaan omassa paranemisprosessissa. Siitä on juttua mm. linkkaamassani Pro gradu -tutkimuksessa, mutta myös netti väärällään.

    Hyviä hakusanoja esim. Googleen on mm. ”coping skills” jos englanninkieli taipuu, tai suomeksi ”selviytymisstrategia”.

    ”Everyone has a different style when it comes to coping with the emotional roller coaster of cancer. Learn about your coping methods and how helpful they are to you.”

    http://www.cancer.org/treatment/treatmentsandsideeffects/emotionalsideeffects/copingchecklistforpatientsandcaregivers/index

    Tykkää

    • Mä niin ymmärrän sun tapaa ajatella, koska itse ajattelen juuri samoin. Tällä strategialla on menty yli toistuvista keskenmenosta, riskiraskauksista, 4kk etuajassa syntyneen lapsen pitkästä ja raskaasta tehohoidosta… Nytkin hoitoputkessa on helpompi miettiä tulevia työkuvioita ja rinnan korjausleikkausta mahdollisimman pian. Tällä hetkellä tosin olen vielä osittain sokkivaiheessa ja noi ajatukset toimii myös siirtämällä mielen pois taudista ja peloista. Odotan sitä hetkeä, kun oikeasti lakkaan kulkemasta niskat kyyryssä paskasadetta odottaen ja löydän kunnolla uskallusta ja toivoa tulevaisuuden miettimisestä. Se hetki tulee vielä, tuleehan?!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s