”Ihmisen vahvuutta ei voi tietää ennenkuin sitä on koeteltu, mutta ei myöskään murtumapistettä ennenkuin se on liian myöhäistä.”
En muista kuka näin sanoi, mutta ei juuri lisättävää tällä hetkellä. Muutamia kirjoittamisen aiheita on, mutta nyt ei ole niiden aika. Aion kerätä voimia ja raivoa ensin hetken aikaa ennenkuin avaudun, mutta sanottakoon, että aiheena tulee olemaan Kela.
Huomenna onkologin tapaaminen, toistaiseksi viimeinen akuutimpi kontakti ennen seurantaan siirtymistä. Katsotaan sitten huomenna minkälaisella nopalla heitän seuraavaksi.
Nuoren naisen rintasyöpä. 
Postaus joka jotenkin kokoaa tilanteesi olisi kiva. Ikäänkuin kertaus miten ja mistä kasvain löytyi ja oliko niin että ei ole levinnyt. Tsemppiä loppuhoitoihin.
TykkääTykkää
Tehty jo. Siihen löytyy linkki mm. oikealta linkkilistasta. Muistaakseni.
*Tarkistin, löytyy linkkilistasta kohdasta ”Sivut” ja siitä kun selaa linkkejä vähän alaspäin niin yksi niistä kertoo kyhmyn löytymisestä.
TykkääTykkää
minulla on vielä matkakorvaushakemukset tältä vuodelta tekemättä, en ole ennättänyt/saanut aikaseksi soittaa Kelaan. Jään odottamaan purkaustasi…
TykkääTykkää
Laskin jo etukäteen etten tule saamaan matkakorvauksia, muttei se harmita koska se oli odotettavissa kun asumme n. 5-10min ajomatkan päässä sairaalalta. Ehkä ihan hyväkin, niin säästyn ylimääräiseltä työltä kun ei tarvitse rustailla mitään lomakkeita Kelaan. Laskin mukaan myös parkkimaksut, mutta edes niitten kanssa summa ei ylitä omavastuuta.
TykkääTykkää
Löysin blogisi vasta tänään ja luinkin sitten kerralla. Samanlaisia tuntoja ja fiiliksiä, välillä mustan huumorin kera, perässä tullaan 🙂 Murehtimalla ei parane, sillä mennään mitä on. Kummasti sitä on kaljuuntumisen, arvet yms hyväksynyt ja jopa unohtanutkin, pihalle onneksi peilin ohi. Maalla asuvana voin sen verran avata sädehoitoa meilläpäin, että se onkin sitten melkein koko päivän retki, jokapäivä. Hoidon lisäksi 206 km edestakaisin ja Kela-taksilla odottelut päälle.. Eli ei Kelalta mitään korvauksia luvassa meilläkään.. Ei kyllä omaa aikaakaan kuin viikonloppuisin. Mutta loppuu nämäkin aikanaan, sitä kohti… Kaikkea hyvää jatkoon sinulle ja perheellesi 🙂
TykkääTykkää
”Murehtimalla ei parane, sillä mennään mitä on.” Juuri näin. Mä muistuttelin itseäni monesti hoitoputken aikana ja ennusteita pelätessä, että paremmillakin ennusteilla on kuoltu, mutta huonommillakin selvitty. Aina on joku joka paranee huonostakin ennusteesta huolimatta, ja se voi aivan hyvin olla minä. Tai sinä. Tai ihan kuka vaan. Kukaan meistä ei tiedä sitä etukäteen, ainoa mitä voi tehdä, on jaksaa sinnitellä eteenpäin.
Huh, aikamoinen matka ja ruljanssi tuo sinun sädehoitoon reissaaminen!
TykkääTykkää