Opiskelu, osa 2

Fiilikseni fysiikan välikokeesta:

Erittäin hyvin meni, 5/5, odotettavissa ehkä jopa täydet pisteet!

Puhhuh. Se olis sitten noin puolivälissä tämä tenttirupeama. Vielä 3 välikoetta/loppukoetta, projekti, muutama harkkatyö, parit laskarit… Ei ehdi tulemaan tylsää tällä eikä seuraavallakaan viikolla.

Sitten vihdoinkin joululoma, tuo hartaasti odotettu ja varsin ansaittu tauko. Ajattelin tehdä joululomalla yhden ruotsinkurssin, niin onpahan sekin alta pois. Kevätlukukaudella ehdin tekemään hiukan valinnaisia aineita kun tipautin tarkoituksella pakolliset kieliopinnot pois lukujärjestyksestä. 

Aikuiskoulutustuki jonka ansiosta aloitin opinnot & opintovapaan, on sen verran niukka ettei tässä ehdi lomailemaan liikoja. Tukikuukausia on vain 19 joten ne on parasta käyttää nuukasti. Joululomalla ahkeroin pakollisia kieliopintoja ja keväällä teen valinnaisia, sillä niitäkin on pakko olla tietty määrä tutkinnossa. Saanpahan ujutettua tutkintoon (vielä yhden) ylimääräisen vieraan kielen.

Kielten opiskelu on mielestäni hauskaa, tekisin sitä huviksenikin. Olen aina pärjännyt kielissä aika hyvin. Toivon että kieltenopiskelu auttaisi aivojani toipumaan sytoista, erityisesti muistiongelmat ovat rasittavia. Olen joskus lueskellut tutkimuksia siitä miten kieltenopiskelu vaikkapa kansanopistossa/kansalaisopistossa ehkäisee vanhuksilla muistisairauksia, mutten muista mistä sellaista olen lukenut.

Tämä syyslukukausi on kyllä ollut työläs. Olen todella tyytyväinen suoriutumiseeni ja pärjäämiseeni yleensäkin. Pärjääminen ei tapahdu itsestään, olen joutunut tekemään selvästi keskivertoa enemmän töitä sen eteen, että olen saanut kurssit kunnialla läpi. Tai ehtiihän sitä vielä munaamaan jotenkin nuo jäljelläolevat välikokeet…

• Joka sunnuntai meillä on kokoontunut porukka jonka kanssa olemme tehneet fysiikan viikottaiset laskuharjoitukset. Niihin on mennyt joka ikinen sunnuntai n. 6-9h aikaa. Täysi työpäivä siis.
• Koulupäivät ovat olleet ma-pe usein klo 8-16, joskus jopa hiukan myöhempään. Silloin tällöin on hyppytunti jossain välissä ja jotkut päivät ovat alkaneet myöhemmin kuin klo 08:00, mutta täysiä työpäiviä lähestulkoon jokainen.
• Lähes joka päivä koulun jälkeen olen tehnyt kouluhommia, eli projekteja, laskuharjoituksia, harjoitustöitä, jne.
• Välikokeita 2 per kurssi. Näihin tietysti kertaus/lukeminen.
• Lauantai on viikon ainoa vapaapäivä, paitsi silloin jos on ollut jokin isompi projekti tai harjoitustyö.
• Opiskelu on vienyt siis 6 päivää viikossa, joskus 7. Vapaa-aikaa ei käytännössä ole, paitsi aivan lyhyesti juuri ennen nukkumaanmenoa. Priorisointikysymys tämäkin.
• Leikkaus aiheutti n. 1kk mittaisen aukon opiskeluun, aukon jonka jouduin ihan itse kuromaan umpeen. Ei niitä hommia kukaan muukaan tee, joten edestään löytää minkä taakseen jättää, jne.

Eihän tämä olisi ollut mitenkään mahdollista jos puoliso ei tukisi 2000% täysillä. Juttelimme lyhyesti opintojeni alkupuolella priorisoinnista ja otimme yhteiseksi päämääräksi minun opiskeluni ja valmistumiseni, sillä se on meidän koko perheen etu. Meidän yhteinen päämäärä. Minulle tutkinto ja (toivon mukaan) parempi työpaikka, parempi palkka, meille yhteisesti parempi toimeentulo ja minulle mielekkäämpi ura, jolloin olen onnellisempi ja sen myötä parempi kumppani ja paremmalla tuulella lapsen kanssa.

Ja lisäksi, opiskelu alalla jonka koen kutsumuksekseni. Se ei ole pieni juttu se. Liittyyhän siihen varsin läheisesti mm. elämän tarkoitus.

Kiitos siis kuuluu puolisolleni, ja myös äidille, joka on vahtinut lasta koko syksyn!