Rinnat · Syövän jälkeen · Yleinen

Uudet silikonit

Ähäkutti, ei vieläkään implantteja!

Tänään sain postissa netistä tilaamani silikoniteipit. Viimeksi sairaalalla käydessäni olin saanut hoitajalta vinkin, että haavanhoitotarvikkeita voi tilata yksityishenkilötkin nykyään netistä, osoitteesta edis.fi

Silikoniteipit ovatkin sitten niitä kaikista kalleimpia tuotteita mitä tässä kategoriassa löytyy. Aivan jotain käsittämättömän hintaista. Olen yrittänyt ymmärtää hintoja ajattelemalla niin, että kyllähän se nyt maksaa kun tehdään sairaaloillekin kelpaavaa steriiliä haavanhoitotuotetta, mutta en voi käsittää että edelleen vuonna 2017 ei mukamas olisi tekniikka niin kehittynyttä, etteikö näitäkin tuotteita voisi tehdä halvemmalla.


Ehkä on parempi etten ajattele hintoja liikaa, muuten alkaa harmittaa.

Jatka lukemista ”Uudet silikonit”

Mainokset
Ajatuksia syövästä · Kontrollit · Syövän jälkeen · Yleinen

Kontrollirumba! Jee!

Aina kun mietin sanaa ’kontrollirumba’ niin ajattelen sellaista letkajenkkamaista jonoa rintasyöpäsiskoja jotka tanssii rumbaa tai salsaa kohti syöpistä ja syöpäkontrolleja. Vaikka ei se siitä hauskemmaksi muutu, että alkaisi kutsua kontrolleja rumbaksi tai salsaksi.

salsa 01

Tänään oli onkologin vastaanotto ja jos jotain hyvää tästä omasta harvinaisuudestani voin repiä, niin ainakin lääkärit ottavat lähes aina kaikki oireet tosissaan eivätkä säästele tutkimuksissa. Selkäkipuja lähdetään kuvaamaan luustokartalla ja alaselän magneettikuvalla, otetaan labrat ja saan lähetteen plastiikkakirurgille.

Plastiikkakirurgin vastaanotto siksi, että leikkausarvissa on kaikenlaista kremppaa. Syöpäpuolen arpi on innostunut tekemään kiinnikkeitä lähes koko matkalta, joten arpi on lähes täysin junttaantunut kiinni rintalihakseen. Rasvaahan mulla ei siinä ihon ja lihaksen välissä ole ollenkaan.

Terveen puolen arpi on enimmäkseen hyvä, sellainen siisti, pehmeä, sileä ja nätti, mutta kainalossa on ns. ”koirankorva” eli sellainen ulospäin törröttävä pullistuma, ylimääräinen tötterö.

Kumpikaan ei ole pelkästään esteettinen ongelma, vaan kiinnikkeet kiristää ja rajoittaa käden liikeratoja ja motoriikkaa, ja ”koirankorva” tuntuu siltä kuin kantaisin grillimakkaraa kainalossa. Todella häiritsevä tunne.

Katkon jälkeen kuvia!  Jatka lukemista ”Kontrollirumba! Jee!”

Lääkehoidot · Yleinen

Leikkaushaava vihdoinkin umpeutunut! Jeeeeeee!

GIF-Dancing-celebrate-celebration-dance-Ecstatic-happy-happy-dance-joy-success-woo-hoo-GIF

Tätä ei voi hehkuttaa liikaa, nimittäin lokakuisen leikkauksen jäljiltä vasemmalla (eli syöpäpuolella) leikkaushaava/arpi on ollut näihin päiviin asti hiukan auki. Nuo tuskaiset 1-2 mm olivat hyödyllinen reikä alkuvaiheessa kun sain dreenattua seroomaa (kertynyttä nestettä) pois haavaontelosta painelemalla rintakehää ja kainaloa, mutta mitä pitemmälle aikaa kului ja nesteen valuminen tyrehtyi, sitä inhottavampi tuo pienehkö reikä on ollut.

Ei siis varsinaisesti kovin inhottava, maailmassa on monta paljon inhottavampaa asiaa, eikä edes suuri, eikä kivulias tai mitään, mutta pienikin reikä estää esim. uimahallissa käymisen. Urheilemistakin piti välttää, kun haava aukesi joka saatanan kerta kun nostin kättä vähän ylös tai sivulle.

Juhlistin tätä eilen starttaamalla treenikauden 1h zumballa ja 45 min yin-joogalla. Jalat ja vatsalihakset kiittää, olo on kuin pesismailalla piestyllä reumamummulla. Huomenna starttaan salikauden, saas nähä miten se rauta nousee…

Mutta sillä se lähtee millä on tullutkin! Lihaskivut nimittäin! Siitäs saat, passsssskasyöpä!


Pitäisi varata seuraava Zoladex-piikitysaika. 3 kk edellisestä piikityksestä umpeutuu helmikuun alussa, joten parisen viikkoa aikaa siihen. Tamofen jatkuu myös edelleen, kevättalvella tulee ensimmäinen vuosi täyteen ”Tamo-muijana”.

Sivuoireet ovat laantuneet, joten en saa kuumia aaltoja juuri ollenkaan. Samalla kun tuntuu helpottavalta, pelottaa takaraivossa ajatus siitä että lääkitys ei ehkä tepsikään kunnolla jos en saa siitä sivuoireita tarpeeksi. Toisin kuin sytoissa, antihormonilääkityksen sivuoireet saattaa korreloida tehon kanssa, kun taas sytoissa sivuoireilta välttymisellä ei ollut mitään tekemistä hoitovasteen kanssa.

Pelottaa, mutta pitäisi soittaa syöpiksen suuntaan ja kysyä, olisko aihetta käydä onkologin vastaanotolla ja katsoa lääkityksen tilanne. Selkäkipujakin sen verran usein, että parhaimmassa/pahimmassa tapauksessa tiedossa on uusia levinneisyystutkimuksia. En usko että uskallan odotella oireitteni kanssa seuraavaan vuosikontrolliin asti, kun sehän olisi vasta elokuussa.


Muuten olo on varsin hehkeä! Suosittelen antihormonilääkitystä kaikille! Kyllä se hivelee egoa kun peilistä katsoo aamuisin näin kuuma näky, kukapa voisi vastustaa?

1763691206

  1. Ylikasvanut poikatukka
  2. Keskivartalo kuin pönöukolla
  3. Kovien pakkasten villakalsongit/pieruverkkarit
  4. Ei rintoja, mikä ihanasti korostaa pötsiä
  5. Säärikarvat

Check, check, check, check ja check. Kuin kaksi marjaa. Kainalokarvat olen sentään epiloinut, ettei käsiä nostaessa pilkistele puskat teepaidan hihoista. Niitä harvoja hyviä puolia rintasyövässä on ollut se, että kainalo on nyt täysin tunnoton, voin epiloida sen ronskisti eikä satu yhtään ja karvattomuus hiukan vähentää hikoilua ja hien hajua. Jollei laske terveen puolen kainaloa, siellähän on edelleen tunto tallella…

 

Syövän jälkeen · Yleinen

Pukeutuminen: Uima-asut

Uimahousut ilman yläosaa, elikkäs topless, kummittelee takaraivossa. Odottelen kärsimättömänä milloin leikkaushaava olisi täysin umpeutunut, jotta voisin edes harkita uimahalliin menoa.

Sillä välin metsästelen uimapukua tai jonkinlaista kivannäköistä uima-asua. Yksi vaihtoehto olisi Blackmilk jolta löytyy mekoista ja leggingseistä uikkareihin, joten valikoima on laajahko. En vielä tiedä viitsinkö esiintyä pelkissä uimahousuissa, sillä vatsakumpu sektioarpineen on vähän epäesteettinen ja haluaisin sen piiloon, en niinkään ajattele piilottavani rintojen puutetta.

Iskin silmäni tähän luurankouikkariin, joten taidanpa siirtyä täyttelemään lottokuponkia jotta olisi varaa tilata tuolta jotain:

BlackRibs-Steph-Swim-2-WEB_1024x1024 BlackRibs-Steph-Swim-5-WEB_1024x1024

Entisissä uikkareissani on lähes kaikissa jonkinlaiset kupit tai muotoleikkaukset rinnuksen kohdalla, eikä se nyt enää istu mitenkään nätisti. Tuossakin luurankouikkarissa on epäilyttävän avonainen kaula-aukko, joten liekö sekään peittäisi arvet.

Voi olla että joudun suosiolla tyytymään johonkin kilpauimareitten korkeakaulaiseen malliin jos haluan arvet piiloon vielä tässä vaiheessa kun ne kypsyvät ja toivon mukaan vaalenevat ajan kanssa, eivätkä ole vielä kovin esteettiset.

Ajatuksia syövästä · Syövän jälkeen · Yleinen

Hyvää uutta vuotta!

Enpä olisi uskonut että tämäkin päivä koittaa, nimittäin toistaiseksi terveenä (kunnes toisin todistetaan) ja elossa. Syntymäpäiväkin lähestyy helmikuussa. Diagnoosin alkuaikoina oli aivan kauhea ajatus miettiä olisinko edes elossa vuoden päästä tai 36-vuotiaana, mutta nyt odotan syntymäpäivääni ja vanhenemista hyvillä mielin, helpottuneena.

49f1e75e119b80f3027e0847e2a303b5

En siis kuulunut niihin epäonnisiin prosentteihin jotka eivät selviä rintasyövästä ensimmäistäkään vuotta diagnoosin jälkeen. Vuosikontrollini oli ja meni, mutta tämä uusi vuosi on myös eräänlainen virstanpylväs:

Viimeinen sytostaatti-tiputukseni oli uuden vuoden 2015 jälkeen, eli noin vuosi sitten.


Uusi vuosi 2016 tuo toivon mukaan paljon positiivisia muutoksia, mutta niistä lisää myöhemmin.  Jatka lukemista ”Hyvää uutta vuotta!”

Ajatuksia syövästä · Rinnat · Syövän jälkeen · Yleinen

Supervoimat & tuntoaisti

Välillä tuntuu niinkuin syöpä olisi tapahtunut jossain muualla, jossain toisessa elämässä, jollekin toiselle. Ei minulle.

Voiko syövän unohtaa näin nopeasti? Muistan edelleen diagnoosipäivän, se on kaivertunut ikuisiksi ajoiksi tajuntaan. Kuulemma muillakin sama juttu, sen vaan muistaa aina kun sai tietää sairastavansa syöpää. Se jakaa henkilökohtaisen ajanlaskun kahtia. Elämä ennen syöpää ja elämä syövän jälkeen. Mutta silti…


Se elämä ennen ja vähän sen jälkeen on kuin unta, sellaista kaukaista joka näkyy horisontissa välillä selkeänä, välillä hämäränä. Yksityiskohdat alkaa hävitä, ja sitten taas joskus muistaa jotain todella kirkkaana välähdyksenä: Sairaalan liukuovet, tippapussin väri, mustelmat kämmenselässä kanyylin pistämisestä. Punainen juomapullo sohvan vieressä, se kirja jota luin syto-tiputuksessa. Se Suomi-filmi joka pyöri odotusaulan telkkarissa kun jonotin ensimmäiseen TT-kuvaukseen.

Se jalaton nainen pyörätuolissa, polttamassa tupakkaa harmaassa sateessa pakkasessa sairaalan ulkopuolella.  Jatka lukemista ”Supervoimat & tuntoaisti”

Rinnat · Syövän jälkeen · Yleinen

Miten pukeutua ilman rintoja? Osa 1

Nyt kun kuppikoko on vaihtunut 95-100 E-F hinkeistä olemattomaan, olen yrittänyt suunnitella garderobia uusiksi. Ennen toista leikkausta hihkuin onnesta kun mietin miten helppoa pukeutuminen tulisi olemaan (verrattuna entiseen) mutta onhan tässä miettimistä.

Enkä sano että kaikista helpoin projekti olisi sekään, että iso osa nykyisistä vaatteistani ei yksinkertaisesti enää istu, koska niissä on litratolkulla tyhjää, pussittavaa kangasta siinä missä hinkit olivat.

Ymmärrän kyllä miksi jotkut valitsevat tuplaproteesit. Pukeutuminen stereotyyppisesti naisten vaatteisiin olisi helpompaa jos rintakehällä olisi jotain joka täyttäisi vaatteissa olevat muotolaskokset.

Minulle yksi isoimmista syistä haluta molempien rintojen poistoa oli juurikin se proteesista eroon pääseminen. En koskaan sopeutunut kunnolla sen kumisäkin kanssa elämiseen ja olen tyytyväinen että se hiostava riippakivi ei ole enää riesanani. En todellakaan halua tuplaproteeseja, vaikka sainkin jo postissa maksarin joten voisin halutessani hakea ne ilmaiseksi. Vaan kun ei huvita.

2d58547068874b27663a0e18bca359f3
Erilaisia muotinäytös- ja mallikuvia on helppo katsoa inspiraatiokuvina kun etsii vaatteita rinnattomana. Malleilla kun ei useinkaan rintoja ole, sillä suurin osa malleista on hyvin hoikkia, pitkiä ja rinnattomia. Itsehän en tosin ole hoikka, enkä järjettömän pitkä, vaan 170 sentilläni juuri nipin napin yli keskimitan.

Aika ihana muutos viime vuosina on ollut sekin, että eri vaatefirmat ovat alkaneet palkata erikokoisia ja erinäköisiä malleja, niin että kuvastoissa näkee pyöreitä, pitkiä, lyhyitä, tummia, vaaleita, rinnattomia, runsasmuotoisia, tatuoituja, lävistettyjä, kaikenlaisia malleja. Hyvä niin! Ihmiset kun tuppaavat olemaan hyvin erilaisia eikä kaikki tykkää samoista asioista. Jokaiselle jotakin, ja mitä moninaisempia roolimalleja nuoret näkevät, toivon mukaan sitä vähemmän tulee ulkonäköpaineita.

Tästä eteenpäin postaus koostuu lähinnä internetin syövereistä varastetuista kuvista, joten loput linkin takana.  Jatka lukemista ”Miten pukeutua ilman rintoja? Osa 1”