Neljäs päivä dreenielämää

Tällä kierroksella dreenien kanssa elo on sujunut varsin helposti. En tiedä mistä tarkalleen ottaen johtuu, liekö kokemus opettanut tai sitten leikkaus kokonaisuutena oli paljon helpompi. Ensimmäisessä leikkauksessahan jouduttiin poistamaan kainalorasva imusolmukkeineen ja sain kaupanpäällisenä pitkään vaivanneet hermokivut käsivarteen, kainaloon ja vasemmalle puolelle rintakehälle.

Kaksi dreeniä ei ole ollut ollenkaan hankala. Kipuja ei ole juurikaan, selviän hyvin pienellä määrällä tavallista Buranaa ja Panadolia. Eivät edes tarjonneet sairaalasta Lyricaa, mitä söin viime kerralla muistaakseni viikon, kunnes lopetin kuurin kesken kun en kokenut saaneeni siitä apua.

Pari Oksynormia sain mukaan sairaalasta ja olen ottanut yhden iltaisin, mutta nekin loppuivat eilenillalla, joten tästä eteenpäin mennään tavallisilla särkylääkkeillä/kipulääkkeillä.

Vasen dreeni hörppäsi tänään ilmaa, taas. Sairaalassa juuri tuo vasemman puolen dreeni luprutti ilmaa letkuun sen mukaan miten vaihdoin asentoa, mutta neste lähti aina virtaamaan uudestaan. Nyt letkussa ei ole nestettä enää ollenkaan, pelkkää ilmaa. Suunnittelin jo, että jos ei ensi yönä nestettä enää tule, niin käyn ensiavussa otattamassa vasemman dreenin pois, sillä infektioriski kasvaa koko ajan, niin kauan kun haavaonteloon on reikä. Puhumattakaan että tuo reitti on täysin auki, eikä nesteen ”tulppaama”.

Oikean puolen dreeni täyttyy nyt enemmän kuin ensimmäisinä päivinä, mikä on hiukkasen pettymys, mutta muistelin että neste lähtee runsaammin liikkeelle jumpatessa/liikkuessa joten toivon mukaan se johtunee siitä että olen kuntouttanut käsiä ja hartioita, eikä esim. siitä, että jotain epänormaalia vuotaisi haavaonteloon.

Letkussa ei kuitenkaan näy verta ja oikean puolen turvotus on ihan hyvän tuntuinen, ei yhtään kova eikä pingottava, eikä arista. Ihokin on lämmin. Todennäköisesti siis haavaonteloon ei vuoda verta vaan nesteitä ja sen kanssa pystyn kyllä elämään.


Sain jopa siirrettyä dreenin poiston ja rintahoitajan vastaanoton maanantailta seuraavalle torstaille. Kirurgian ylilääkärin kanssa dreenistä ja nesteen kerääntymisestä keskustellessa olimme molemmat sitä mieltä että voisin aivan hyvin pitää dreenejä hiukan normaalia pitempään, kunhan tulehdusoireita ei tule. Toivon mukaan välttyisin tällä kertaa seroomalta ja toistuvilta punkteerauksilta. En usko välttyväni punkteeraukselta kokonaan, mutta jospa tällä kertaa ei tarvitsisi rampata punktiossa 5-6 kertaa ja kärsiä siitä huolimatta puolta vuotta seroomanesteonkalon kanssa, ja joutua kolmatta kertaa leikattavaksi. Jos joudun punkteeraukseen 1-2 kertaa niin se olisi varsin pientä.

Jos siis joudun poistattamaan vasemman dreenin huomenna, niin ehtisin pitämään sitä alle viikon, maanantaista lauantaihin, ja oikeanpuoleista dreeniä yritän pitää torstaihin asti, eli 1vk + 4pv.

Painevaatteita saan alkaa pitää samantien kun haavat ovat parantuneet, haavahoitajan/rintahoitajan mukaan 1-2 viikon kuluttua leikkauksesta. Haavani ovat niin siistit ja nopeasti parantuneet, etten usko odottavani kahtakaan viikkoa.


Kaiken kaikkiaan leikkaus meni todella hyvin. Haavat ovat parantuneet vauhdilla ja ovat todella siistit, puhtaat ja nätit. Dreenit ovat toimineet juuri niinkuin kuuluukin, vaikka tuo vasen puoli lakkasikin erittämästä näin nopeasti. Toisaalta olen siitä tyytyväinen, mutta samalla hiukan pessimisti, kun tiedän minkälainen ruljanssi oli viime vuonna tuon nesteen kerääntymisen kanssa.

En siis aio pidätellä henkeäni tälläkään kertaa.

Ja käsien liikeradat ovat olleet todella hyvät. Sairaalassa olin huomaamattani asetellut tyynyä selän ja niskan taakse, unohtaen että rintakehääni on leikelty eikä minun ehkä kannattaisi nostella käsiä niin rivakasti ylös vielä siinä vaiheessa. Nostelinpahan kuitenkin! Jopa niin, että vedin oikean käteni kaksinkerroin pään yli selän taakse, eikä tehnyt edes pahaa!

En kuitenkaan suosittele repimään raajojaan ihan noin paljoa heti leikkauksen jälkeen, olisihan siinä voinut käydä huonosti ja olisin saattanut repäistä tikkejä auki, saada verenvuotoa, kaikkea inhaa.

Toipuminen on ollut aivan eri sfääreissä kuin ensimmäisen leikkauksen jälkeen. Muistan miten ahkerasta jumppaamisesta huolimatta minulta meni vähintään kolmisen viikkoa ennenkuin sain nostettua käden edes jotenkuten hitaasti hivuttamalla pystyyn, kun nyt kädet nousivat kokonaan ylös jo leikkausta seuraavana päivänä.

En keksi mitään muuta eroa kuin sen, että tällä kertaa ei tarvinnut koskea imusolmukkeisiin eikä kainaloon ollenkaan. Hermokivut ovat arvaamattomia ja vittumaisia, jos kohdalle osuu.

Rinnan poisto on edelleen mielestäni tosi helppo leikkaus. Kainaloevakuaatio se vasta paskaa onkin.

 

 

 

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s