Yksi syy miksi kirjoitan anonyymisti on se, että voin postata kaikenlaisista jännistä vaivoista joista en omalla naamallani kehtaisi. Ei siksi, että lähipiirini järkyttyisi (enää yhtään mistään mitä teen), vaan siksi, etten halua leimata itseäni tuntemattomien silmissä. Tähän kohderyhmään kuuluu mm. nykyiset ja tulevat työnantajat, työkaverit, harrastusporukat, lähikaupan nuori kassahenkilö, jne.
Seuraavan postauksen aiheena onkin sitten toosavaivat!
Sytostaattihoidot saattavat joillain käynnistää vaihdevuodet ennenaikaisesti. Hoitojen tiedetään aikaistavan vaihdevuosia tilastollisesti n. 5 vuodella. Jo sytostaattihoitojen aikana osa potilaista kärsii vaihdevuosien kaltaisista oireista, ei vähiten siksi että osa sytostaateista on hyvin munasarjatoksisia, ja osa lievästi munasarjatoksisia. Kaiken hauskuuden lisäksi mitä syöpä tarjoaa, voi saada kaupanpäällisenä lääkkeelliset vaihdevuodet, sen lisäksi että näin nuorena pääsee nauttimaan menopaussista vielä uudestaan sittenkun se tapahtuu luonnostaan.
Erityisen ihanaa on sillä porukalla joitten kasvain on ollut hormonireseptoripositiivinen, eli mukaanlukien minä, sillä silloin tavallisimpien syöpähoitojen päälle tulee vielä antihormonihoito, eli käytännössä juuri ne lääkkeelliset vaihdevuodet. Jos hoitojen alkaessa ikää on alle 40v, sitä todennäköisempää on, että munasarjat toipuvat hoidoista jotta tästä kaikesta ihanuudesta pääsee nauttimaan vielä toistamiseen eikä lääkkeellisesti aiheutettu menopaussi tai sytotoksisuudesta johtuva munasarjavaurio jää pysyväksi tai ole ihan 100%. Mitä lähempänä omat luontaiset vaihdevuodet ovat hoitojen alkaessa, sitä suurempi todennäköisyys on, että lääkkeellisten vaihdevuosien jälkeen munasarjat eivät enää toivu vaan sitten ollaan pysyvästi post-menopausaalisia, eli vaihdevuodet jo läpikärsineitä.
Koska itselläni aloitettiin jo sytojen alkuvaiheessa munasarjoja suojaava pistoshoito (Zoladex, linkki Lääkeinfoon), oli aika varmaa, että viimeistään sytokuurin loppuvaiheessa alkaisin jo tuntea ensimmäiset menopaussioireet luissa ja ytimissä. Kerroinkin Zoladexin pistämisoperaatiosta täällä, postauksessa mukana kuvia tuosta infernaalisesta kapseliruiskusta.
Oikeastaan on väärin sanoa että tunnen vaihdevuosioireet ”luissa ja ytimissä” vaikka tuntuu ne kyllä sielläkin. Paljon todenmukaisempaa olisi sanoa että tunnen sen jalkojeni välissä. Naiseuden kukkani, tuo pyhä temppelini, on muuttunut saharaksi. Limakalvoja kiristelee pahemmin kuin mikään vanne pään ympärillä koskaan. Hipaisu saa ajatuksenakin tärisemään inhosta ja haamukivuista, sillä kosteitten limakalvojen sijaan minut on vuorattu papyruksella. Että kiitos vaan kysymästä miten nämä hoidot ovat sujuneet, tekisi mieli paasata puolituntinen pelkästään siitä kiusasta minkä saa kun toosa kuivahtaa.
Voisin esittää riipaisevan pantomiimin aiheesta ”Kuivan toosan kirot” mutta varmaan venäyttäisin jonkun kolottavista nivelistäni siinä, joten enpä taida edes yrittää. Jokapaikkaa nimittäin kolottaa ja kiristää, aamuisin nousen sängystä kuin reumamummeli polvet narskuen. Alaselkää kolottaa, jalkoja juilii, käsissä taas tenniskyynärpää-tulehduksen ensioireita. En kuvitellut että 34-vuotiaana tuntuisi ihan tältä.
Nykytiedon valossa enemmistö onkologeista on vakaasti sitä mieltä että rintasyöpäpotilaitten ei tulisi käyttää mitään hormonivalmisteita. Osa onkologeista on sitä mieltä että paikalliset hormonia sisältävät valmisteet, kuten emätinvoiteet, eivät lisäisi syöpäriskiä vaan lievittäisivät vaihdevuosioireita (kuten sitä toosan kuivuutta) niin merkittävästi että hyöty on isompi kuin syöpäriski. Omalla kohdallani olen jutellut asiasta 3 onkologin kanssa ja heistä 3 on vakaasti sitä mieltä ettei minun tulisi käyttää enää ikinä eläissäni mitään hormonivalmisteita kuten hormonaalista ehkäisyä tai vaihdevuosioireitten hormonikorvaushoitoa. Tämä tarkoittaa sitä että empiirisen otannan perusteella 100% tapaamistani onkologeista vastustaa jopa paikallisesti käytettäviä hormonivalmisteita. En uskalla ottaa riskiä tässä asiassa, joten pärjättävä sitten ilman.
Mm. Duodecim kertoo, että alle 5 vuotta kestävä hormonikorvaushoito sekä muut vaihdevuosioireisiin käytettävät hormonivalmisteet olisivat suhteellisen turvallisia ainakin tapauskohtaisesti, erityisesti paikalliset hormonivalmisteet kuten voiteet, mutta tutkimukset ja tulokset koskevat pääosin naisia jotka ovat jo vaihdevuosi-iässä tai vaihdevuodet ylittäneitä. Nuorten kohdalla dataa ei juurikaan ole, tai se on ristiriitaista, ja kun niin moni onkologeista on sitä mieltä että näin nuorena pitäisi varoa kaikenlaista hormonialtistusta koska kehon oma hormonituotanto on niin voimakasta muutenkin, olen ajatellut mennä tiukasti samalla linjalla.
Tästä päästäänkin sitten uusimpaan hankintaan, nimittäin televisiota katsottuani olin suoraan sanottuna mainoksen uhri ja apteekkireissulla tarttui mukaan Vagisan-voide:
22 euroa! Hormoniton! 22 kallista euroa! Voi veljet, tuo rasva sisältää varmaan kultaa ja mirhamia, miten voi maksaa noin paljon? Yksi saakutan tuubi, rasvaa joka menee kirjaimellisesti päin persettä! Tai ainakin lähelle!
Siis voi v… En voi vieläkään ymmärtää tuota hintaa. Meinasi naama sulaa puhtaasta vitutuksesta, mutta vaihtoehdot ovat vähissä. Suurin osa emätinvoiteista on joko öljypohjaisia tai liian juoksevia koostumukseltaan, eli sotkee kaikki paikat perusteellisesti ja valua lirittää housuun pitkin päivää eikä niitä öljyisiä tahroja meinaa saada pois vaatteista edes raivokkaasti pyykkäämällä.
Pakkauksessa tulee mukana myös tuollainen muoviputkilo, joka on ohjeen mukaan ”asetin” ja asettimessa sisällä on valkoinen muovinen mäntä, joka on ohjeen mukaan ”asettimen työnnin”. Tällä vekottimella on siis tarkoitus ruutata rasvaa tarpeeksi syvälle hekuman lihaisaan onteloon, eli tiedät-kyllä-minne.
Käyttöohjeet! Siis voi jumalauta! Ensimmäistä kertaa eläissäni jouduin lukemaan 54cm pitkän käyttöohjeliuskan alusta loppuun, jotta osaan voidella toosaani oikein! 54 senttimetriä pitkä ohje! Ihan itte mittasin just äsken! Molemmin puolin tekstiä! Tosin puolessa välissä lukemista tajusin että toinen puoli on ruotsiksi ja varmaan sisältää tasan samat asiat kuin suomenkielinen versiokin eikä minun tarvitse lukea samaa ohjetta enää uudestaan vaikka toinen kotimainen sujuukin jotenkuten.
Löysää asettimen työnnintä niin, että se pääsee vapaasti liikkumaan putkessa. Pidä tuubin suu ylöspäin; aseta asetin tuubin suulle. Täytä asetinputki puoliksi voiteella puristamalla tuubia kevyesti ja tasaisesti (noin 2,5 g voidetta). Vedä asetin irti tuubista. Asetin voidaan viedä emättimen sisään selinmakuulla tai seisoen (kuten tamponia asetettaessa). Asetin ohjataan varovasti mahdollisimman syvälle emättimeen; asetin tyhjennetään painamalla työnnintä, jolloin voide tyhjenee emättimen sisälle (katso kuvaa).
Voi kyllä, tässä ohjeessa on myös kuva.
Olo on kuin kapteeni Janewaylla, komentaessaan starshipt USS Voyageria ”where no man has gone before”. Ehkä nyt ei ole kyseessä täysin neitseellinen sijainti, mutta ei nyt anneta totuuden pilata hyvää tarinaa…
Ensin ruuttaan voidetta ohjeitten mukaan asettimeen. Sitten ruutaan asettimella voiteen sinne minne se kuuluukin. Tai ruuttaisin, jos ei naurattaisi niin kovasti. Naurattaa kaameasti. Puoliso päättää auttaa projektissa. Saamme rasvan ruutattua. Käyn pesemässä asettimen, jälleen ohjeitten mukaan. Käyn takaisin sänkyyn pitkälleen. Tulee tunne niinkuin mukamas pissittäisi, joten menen vessaan. Alan epäillä rasvan valuvan. Tirkistän pyttyyn.
Siellä se on! Kallisarvoinen rasva on plötsähtänyt pyttyyn! Mitä saatanaa?! Kiukuttaa ja naurattaa yhtä aikaa, mietin ääneen montakohan euroa olen juuri tiputtanut vessanpytystä alas rasvan muodossa, kysynpä vaan. Päätän etten aio laittaa lisää rasvaa enää sinä iltana, vaan vedän pikkuhousut jalkaan ja painun takaisin sänkyyn. Toivon että aamuun mennessä vitutus ehtii laantua ja päätän yrittää uudestaan seuraavana päivänä.
Lähteet:
Duodecim – Syöpähoitojen vaikutukset sukupuolirauhasiin
Duodecim – Vaihdevuosi-iän hormonihoito ja rintasyöpäriski: uutta tietoa Suomesta
Nuoren naisen rintasyöpä. 
Yksi vastaus artikkeliiin “Terveisiä vaihdevuosilta!”
Kommentointi on suljettu.