HPV & PAPA

Puolisen vuotta sitten joukkoseulonnassa minulta löytyi korkean syöpäriskin HPV-mutaatio. Muistelen kirjoittaneeni siitä silloin, mutten nyt kuolemaksenikaan muista tarkemmin…

Mutaatio ei ollut mikään niistä tunntetuista joita kutsutaan tutuilla kirjainlyhenteillä ja jotka on listattu nimellä HPV-joukkoseulontakutsuissa ja tulospapereissa, mutta tuloksessa oli kerrottu että kys. mutaatio on kuitenkin nykytiedon mukaan korkean riskin mutaatio, joskin vähemmän tunnettu, eli suosituksena on 6-12kk välein papa-kokeessa ramppaaminen ainakin seuraavat parisen vuotta, jona aikana noin 90% paranee spontaanisti eikä vaadi muita toimenpiteitä, ainoastaan seurantaa.

Minun kohdallani tuo tarkoittaa 6kk välein, sillä tässä tilanteessa ei kannattane venyttää tarkistuksia vain kerran vuoteen. Riskiä kun nostaa myös nämä lääkitykset, joitten ansiosta pääsen ultrauttamaan kohtua ja munasarjojakin ajoittain.

Se tästä nyt vielä puuttuisi että saisin rintasyövän kaupanpäälliseksi jonkun helvetin toosasyövän. 

Olin nokkelana varannut pari viikkoa sitten terkkarin vastaanoton opiskelijaterveydenhuoltoon, kun olivat laittaneet kutsunkin opiskelijayhdistyksen sähköpostilistalle. Ajattelin kokeilla saisinko lähetteen sitä kautta, kun ilmaiseksi voisi hoidattaa itsensä opiskelijaterveydenhuollossa, tai ainakin puoli-ilmaiseksi. Ja sain kuin sainkin lähetteen ilman mitään mukinoita, hoitaja oli lukenut esitietolomakkeeni ja päivitteli vaan, että kaikkea sitä joutuukin kokemaan, raskauden ja rintasyövänkin vielä, hänpä laittaa lähetteen labraan samantien.

Labraan asti pääseminen ei sitten mennytkään niinku Strömssössä. Olin varannut ajan laboratorioon/näytteenottoon maanantaille klo 07:20. Kyllä, kello seitsemän ja kaksikymmentä, maanantaina aamulla. Ja olin unohtanut sen samantien. Taka-ajatus tässä oli se, että jos minä saan itseni labraan noin aikaisin, niin puoliso ehtii sen jälkeen hyvin töihin.

Minähän nautin tällä hetkellä autuaasta syyslomasta, joten ainoat menoja rajoittavat tekijät ovat puolison työt eli auton käyttö ja lapsen hoito.

Maanantaina puolen päivän aikaan nyhjäsin lapsen kanssa kotona, molemmilla edelleen pyjama päällä, kunnes sain soiton preoperatiiviselta hoitajalta, eli leikkaushoitajalta, vai mikä hänen virallinen tittelinsä onkaan. Muistin sentään, että maanantaina tuo soitto tulee. Hoitajan kanssa käytiin läpi tulevan leikkauksen käytännön asioita, lääkityksiä, jne. Sitten muistinkin että hetkinen, aamulla olisi pitänyt käydä labrassa papa-näytteen takia.

Onneksi en ollut unohtanut mitään kriittistä. Hetken ajan tuntui siltä niinkuin sydän olisi jättänyt muutaman lyönnin välistä, kun kuvittelin myöhästyneeni leikkauksesta.

Sen lisäksi että minulla oli edelleen papa-lähete käyttämättä, sain hoitajalta lähetteen verikokeisiin ja sydänfilmiin. Haluavat nyt tarkistella että sydämeni kestää tulevan leikkauksen. Taisin kommentoida hoitajalle puhelimessa että kappas kun eivät ottaneet minkäänlaista sydänkäyrää ennen syöpäleikkausta, mutta tällaista se on, akuutit leikataan joskus ilman mittailuja, ei-kiireellisiä ehtii sitten syynäämään tarkemminkin.

Ja vaikka sydänfilmillä olisi näkynytkin jotain normaalista poikkeavaa, niin syöpäleikkaus olisi tehty todennäköisesti silti kiireellisenä, sillä henkihän siinä olisi jokatapauksessa mennyt jos syöpää ei olisi hoidettu. Turha voivotella kun paskat oli jo housussa.

Eilinen ja tämän päivän aamu onkin alkanut jo hiukan kuuden jälkeen. Eilenaamulla verikokeisiin ja tänä aamuna vihdoinkin papaan. Olisin käynyt verikokeetkin samalla reissulla papan kanssa, mutta hoitaja toivoi tuloksia tälle päivälle, joten raahauduin silmät ristissä labraan verikokeisiin ja siihen sydänfilmiin jo eilen.

Sydänfilmin ottaminen olikin sitten konstikkaampaa kuin normaalisti, nimittäin yhden anturin paikka olisi pitänyt olla suoraan arven päällä. Vaan eihän siitä arven kohdalta saatu lukemaa vaikka ainakin kolmesti yritettiin, joten se anturi piti lopulta siirtää 1 cm verran väärään kohtaan. Hoitaja kirjoitti tulosten mukaan saatetekstin jossa mainitsi tuosta anturin paikasta, mutta hän pyysi minua vielä mainitsemaan leikkaussalissa, jos kirurgi tai joku muu sitä ihmettelee. Kuulemma tulokset saattavat olla jollain tavalla outoja jos anturit eivät ole prikulleen oikeissa asemissaan.

HPV/PAPA tulokset menevät parin viikon sisällä opiskelijaterveydenhuoltoon. Ne tulokset kertovatkin sitten sen, että hoidetaanko minulta yhtä vai kahta syöpää parin vuoden sisään. Kohdun ja munasarjojen alueen syövät ovat siitä vittumaisia, että lapsettomuuttahan se todennäköisesti tarkoittaa jos paska-arpa osuu kohdalle.

Minun tapauksessani sekundääristä lapsettomuutta, jos tarkkoja ollaan. Ja kaupanpäällisenä pysyvä menopaussi 35-vuotiaana, jos munasarjat lähtee. Tiedän jo nyt, että jos hormonipositiivista rintasyöpää sairastava/sairastanut saa jonkin synnytyselinten syövän, niin mitään ei säästetä, ja onhan se järkevää leikata kaikki puhtaasti pois. Ainoita hyviä puolia siinä olisi se, ettei minun tarvitsisi pistättää 3kk välein munasarjasuppressiota (Zoladex), mutta mitään muuta hyvää siinä ei sitten olisikaan.

Jos ihan rehellisiä ollaan, en usko että saisin nyt vielä toisenkin syövän, vaikka se pieni mahdollisuus onkin olemassa. Eikai kukaan voita lotossa kahdesti? Paitsi ne jotka voittaa lotossa kahdesti.