En uskoisi omaa elämääni todeksi jos joku muu kertoisi tarinaani. Blogin päivittäminen on tippunut toistaiseksi prioriteeteissa alimmaksi, eikä ole tuntunut että minulla olisi mitään uutta sanottavaa.
Vanhojen fiilisten toisteleminen, vaikka ne olisivat todellisia ja taas ajankohtaisia, on tuntunut liian lattealta.
Kontrollikauhu, kuolemanpelko, mitä näitä nyt on.
Arkea voisi kuvailla parhaiten eräänlaisena epäonnisten sattumusten jatkumona.
Hyvää:
Toistaiseksi ei syöpää. Saan lopetella lääkitykset. Diagnoosista tulee elokuussa 5 vuotta, joten levinneisyyden/uusiutumisen todennäköisyys on laskenut huomattavasti, vaikka se riski on edelleen olemassa.
Toistaiseksi viimeinen Zoladex-pistos meni tammikuussa, ja Tamofen-napit loppuvat tällä viikolla. Olettaen että CT-kuvat ovat puhtaat.
Ei-hyvää:
Opiskelu on aivan kammottavan aikaavievää, raskasta ja kiireistä. Yritän epätoivoisesti raapia kasaan viimeisiä suorituksia jotta valmistuisin ajallaan tänä keväänä, mutta tunnen hukkuvani tekemättömiin projekteihin, harkkatöihin ja labratyöraportteihin. Jäljellä on enää sellaisia kursseja joita opetetaan tasan kerran vuodessa, keväisin. Jos en saa niistä suorituksia nyt, joudun odottamaan seuraavaa mahdollisuutta ensi kevääseen. Ei siis syksyyn, vaan todellakin kevääseen 2020.
Sairastin talvella pahimman ja pisimmän flunssan jälkitauteineen mitä olen vuosikausiin sairastanut. Alkuvuodesta kuvittelin ehtiväni tekemään tästä blogista podcastin/äänikirjan, mutta kappas keppanaa, ääni hajosi. Oli päiviä jolloin ääneni oli raapiva rohina jossain keuhkojen pohjamudissa, ja päiviä jolloin puhuminen ja hengittäminen sattui kurkkuun niin pahasti etten olisi halunnut juoda kulaustakaan vettä. Kuvittelin tottakai, että syöpä olisi levinnyt keuhkoihin tai jotain muuta yhtä hauskaa, tai luihin, silloin kun niveliä ja selkää kolotti niin etten pystynyt kävelemään suorassa edes sohvalta vessaan. Vedän vieläkin astmalääkkeitä satunnaisiin yskänkohtauksiin, vaikka alkuperäinen flunssa meni ohi jo tammikuun lopulla. Flunssa oli aivan kakunpala verrattuna näihin jälkitauteihin, kuten yskään, jonka takia olin jo sydänkäyrällä päivystyksessä, kun alkoi tuntua etten saa henkeä.
Sitten olin Kiinassa. 2vk opintomatka Kiinaan, juuri kun kalenterissa oli kevään pahimmat opiskelurupeamat. Tiesittekö, että Kiinassa ei muuten toimi netti? Paitsi kiinalaisten netti! Olin optimistina ottanut mukaan läppärin, joka oli lopulta täysin kuollutta painoa käsimatkatavaroissa, täysin hyödytöntä. Matka oli upea enkä olisi voinut järjestää vastaavaa reissua millään muulla keinolla kuin tunkemalla itseni koulun järjestämälle opintomatkalle, mutta ajoitus oli kyllä hankala.
Ja nyt yritän naputella kasaan opinnäytetyötä, ja niitä viimeisiä kursseja. Ja harkkatöitä. Ja labratyöraportteja. Vuorokaudessa pitäisi olla 40h jotta ehtisin kaiken.
Ja kerroinko jo, että tämän kevään kontrollikuvaukset aikaistettiin vuosikontrollista, mutta sattumoisin sain CT-kuvauksen juurikin pahimmalle koeviikolle? Onkologi soittaa tulokset torstaina, jolloin istun iltapäivän kokeessa. Toivon tietysti että hän sattuisi soittamaan ennen koetta, mutta Murphyn laki ja oma huono tuurini huomioonottaen, soitto tulee todennäköisesti 5min kokeen alkamisen jälkeen, kun kännykkä on jo äänettömällä repussa. Aikaistamiselle on syitä, joita en ole vielä valmis julkaisemaan.
En nauti tästä.
Ja appiukko kuoli. Hautajaiset ovat viikonloppuna. Tämä kevät on yksimielisesti, sekä minun, että puolison, mielestä kaikista paskin kevät vuosiin.
Koska olen sellainen posetiivari, koitan keskittyä hyviin asioihin. Tai niihin vähemmän paskoihin asioihin.
- Zoladex loppui tammikuussa.
- Saan lopettaa Tamofenin tällä viikolla kun lista loppuu.
- Saatan saada kuukautiset juuri sopivasti kesähelteillä.
- ???
Juuh, elikkäs…
Saan lopettaa lääkitykset jos CT-kuvissa ei näy syöpää. Jos näkyy, niin sittenhän lääkitykset jatkuu, jossain muodossa.
Tällä viikolla on myös kolme koetta, parin harkkatyön palautukset ja työhaastattelu. Ja hautajaiset.
Paska viikko. Paska, paskempi, paskin. Tämä viikko voisi muuttua vielä paskemmaksi vain siinä tapauksessa että syöpä olisi iskenyt uudestaan.
Nuoren naisen rintasyöpä. 
vai paska viikko; olet kuitenkin toistaiseksi hengissä ja perheesikin on, vaikka appesi onkin kuollut, jne. Siis kaukaa katsoen asiasi ovat melkein mallillaan.
Ja puhelimeesi voinet sanella viestin (lääkärille), että olet kokeessa ja voit vastata puhelimeen vasta klo xx.
Joka tapauksessa kiitti päivityksestä ja paljon voimia niin tälle paskaviikolle kuin muutenkin…
TykkääTykkää