Blogin alkutaipaleella kirjoittelin usein siitä, miten leikkausalue kerää nestettä ja jouduin käymään toistuvasti punkteerattavana. Tuolloin leikatun alueen iho saatiin pysymään kiinni rintakehässä ja nesteen kerääntyminen lakkaamaan sillä, että haavaonteloon ruiskutettiin kortisonitahnaa ja iho alkoi vihdoin takertua kiinni.
Noh, jotta en olisi päässyt näin vähällä, niin jostain mystisestä syystä johtuen, haavaontelon kohdalta iho on taas irronnut ja haavaontelo on täynnä nestettä. Tuttu tunne tämä, kuin kantaisi grillimakkaraa kainalossa, vaikka kainalo on tyhjä ja kyse on vain haamukivuista. Varsinaisia kipuaistimuksia ei ole, mutta turvotus on todella häiritsevää ja vituttaahan se kun vasen puoli rintakehästä on kuin puolitäysi nesterakko.
En ole pitänyt painehihaakaan nyt viime päivinä, se tuntuu pahentavan rintakehän nesteturvotusta, kun painehiha puristaa käsivarresta ylimääräistä nestettä kohti kainaloa ja rintakehää. Tarvitsisin ilmeisesti painehihan lisäksi paineliivin, mutta eihän mulla sellaista ole tähän hätään.
Aamun ohjelmassa on siis herätä klo 8 soittamaan syöpähoitajan päivystysnumeroon ja anelemaan punkteerausaikaa kiireellisenä vielä ennen vappua ja viikonloppua sekä yrittää saada taas uusi maksusitoumus uuteen painevaatteeseen, tällä kertaa hihan lisäksi kokonainen paineliivi. Puhuin paineliivistä jo ennen joulua kun ramppasin punkteerauksissa, mutta silloin hoitajat olivat toiveikkaita ja sanoivat ettei turvotus ole ongelma eikä mikään, osa potilaista käy tusinankin verran punkteerauksessa ennenkuin haava-alueen iho takertuu muihin kudoksiin ja nestetaskun muodostuminen lakkaa.
Saatanan saatana että korpeaa. Leikattu alue oli parantunut niin hyvin, iho oli kiinnittynyt mutta arven kohdalla ei ollut kiinnikkeitä juuri yhtään, ainoastaan yksi pieni kiinnike joka ei sekään rajoita liikeratoja mitenkään joten ei vaadi toimenpiteitä. Riepoo tuo nesteen kertyminen ja vituttaa jo etukäteen että joudunko taas punkteerauskierteeseen vai tokenisiko tuo nyt kertakäynnillä. Niin ja punkteerauskäynnit maksaa kuitenkin melkein 30 euroa per laaki, tekisi mieli tuikata neula tuohon nestelöllöön itse ja painella se tyhjäksi vaikka suihkussa, jollei siinä olisi infektioriskiä.
Se tästä vielä puuttuisi, jokin vakavampi infektio leikkausalueella ja kaupan päälle vaikkapa ihoon vähän nekroosia ja sepsis. Kerää koko sarja, vai miten se meni.
Olen kelannut mielessäni kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja ja syitä nesteen kertymiselle, muttei ole mitään normaalista poikkeavaa. Viikonloppuna käytin kyllä työkoneita, mm. hiomalaikkaa, nauhahiomakonetta ja muita isoja masiinoita jotka kyllä täristää, mutta eihän tässä nyt voi elää elämäänsä niin etten tekisi mitään! Aivan naurettava ajatus. Pitäisikö mukamas nyhjätä loppuelämä toinen käsi jollain satiinityynyllä, varovasti lepoasennossa, mitään tekemättä, ettei vaan vahingossakaan heilauta itseään senttiäkään mihinkään suuntaan? Ei kiitos, ei käy mulle. Jos hiomakoneen käyttö saa nesteen kertymään, niin saa luvan keho tottua siihen ja alkaa poistamaankin sitä nestettä, saatana.
Olen asennoitunut tähän nyt niin, että kun soitan huomenna heti aamusta syöpikselle, pääsen toivottavasti mahdollisimman nopeasti punkteeraukseen ja kaupanpäällisiksi maksusitoumuksen uuteen painehihaan ja paineliiviin. Ehkä jopa maksusitoumus lymfaterapiaan, jos tuuri käy. Ensimmäinen painehiha on muutenkin jo puolisen vuotta ollut käytössä, joten onkin aika uusia se jokatapauksessa.
Eipä tarvitse enää ihmetellä miksi arven kohdilla on tuntunut kauheaa kiristelyä ja venyttelyt ovat olleet tuskaisia. Kuvittelin jo että sädehoidosta olisi tullut jotain arpikudosta ja kiinnikkeitä, mutta ehei, seroomaneste haavaontelossahan se siellä. Tällä syöpätaipaleella kun jotain jättää taakseen, niin sitä kuvittelee ettei tarvitsisi kohdata sitä enää edessä uudestaan, ei ainakaan näin pitkän tauon jälkeen.
Nuoren naisen rintasyöpä. 
Voi vitsi, mikä tilanne! Kurjaa, että sitä nestettä alko taas keräytymään, toivottavasti on vaan tilapäistä. Minulla syöpiksen fyssari anto maksusitoomuksen hanskaan ja kertoi, että uusimiset syksyllä on sitten terveyskeskuksen kautta…
TykkääTykkää
Mulla on mennyt painehihat ja -hanskat toistaiseksi syöpiksen fyssareitten kautta. Kävin terveyskeskuksessa poistamassa pari luomea sädetetyltä alueelta tuossa alkuviikosta ja kysyin samalla omalta lääkäriltäni näistä painevaatteitten lähetteistä ja maksareista, mutta hän ei ottanut kantaa, sanoi vaan että olen vielä syöpiksen hoidossa ja minun pitäisi olla yhteydessä sinne.
Voi olla että mun hoito menee syöpiksen kautta senkin takia, että kuulun riskiryhmään joten kontrollejakin tiedossa näin alkuvaiheessa 6kk välein.
TykkääTykkää
Kävin punktoitavana 22 kertaa. Sitten helpotti. Jo sähkövatkaimen tärinä saa nesterakkulan, sen makkaran, kertymään kainaloon. Puhumattakaan matkalaukun tai painavan kauppakassin kantamisesta, kahvakuulailusta, ikkunan pesusta, halonhakkuusta. Rankasta yläkropan salitreenistä. On vain hyväksyttävä, että näin on. Ellei halua elefanttiturvotusta, on elettävä vähän varoen…
Me ollaan kuitenkin elossa! Ja se on iso asia.
TykkääTykkää
22 kertaa, jestas! Ehkä tämä mun saldo on sittenkin vielä tosi pientä.
Olen ollut tänään puhelimessa jo vähintään neljästi lääkärin, fyssarin ja syöpähoitajan kanssa ja ollaan suunniteltu mulle nyt seuraavaksi painehihan lisäksi paineliiviä, toivon mukaan saan jo ensi viikoksi käyntiajan että päästään mittaamaan.
Leikannut kirurgi oli sanonut mua hoitaneelle yleislääkärille tuosta nesteen kertymisestä että uutena hoitovaihtoehtona voisi harkita jopa pitkäaikaista dreeniä jos seroomanestettä kertyy toistuvasti. Totesin kyllä siihen että en aio ottaa dreeniä, en mä pärjää sen kanssa kun on tuo lapsikin, joten kaikki muut keinot ensin käyttöön ja dreeni vasta ihan vihoviimeisenä keinona.
Toivon todella että paineliivi helpottaisi, ja jos turvotus uusii pahana niin käyn uudestaan punktoitavana ja haavaonteloon ruiskutetaan kortisonitahnaa, sillä se pysyi hyvin ummessa noin puoli vuotta kun syksymmällä kokeiltiin ekaa kertaa kortisonia.
On tämä turvotus kyllä viheliäinen vaiva!
TykkääTykkää
No voi hitsin hitsi, mikään ei ikinä mene nappiin. Mä sain tänään lähetteen lymffaan, Jes! Jes! Täytyy toivoa että auttaa. Sit jos auttaa niin saan sitä joka vuosi jos toi käsi turvottelee. Oon myös menossa maanantaina syöpikselle. Löysin terveen rinnan alta taas pahkuran, täytyy toivoa että se olisi vain leikkausarven arpikudosta. Ei yhtään nappaa jos taas joutuis saman rumban käymään läpi. Kyllä tää niin paska tauti on, että yhtään en luota enään mihinkään. Puhumattakaan että huonoja uutisia tästä taudista kuulee vähän väliä. Mutta ei auta kun kestää vaan ja toivoa parasta.
TykkääTykkää
Lymfahoitoa olen itsekin miettinyt, täytyy neuvotella ensi viikolla että oisko mahdollista saada maksari siihen jo nyt, vai kokeillaanko nyt ensin vaan painevaatteita, kun ne ovat auttaneet tähän asti tosi lupaavasti.
Toivon todellakin hyviä uutisia pahkuroista! Syöpädiagnoosin jälkeen sitä ajattelee aina pahinta ensin, oli pahkura mikä tahansa.
TykkääTykkää