Kirurgien kierros & puhetta kotiutumisesta

Tapasin minut eilen leikanneen kirurgin nyt kunnolla ensimmäistä kertaa. Kirurgien osastokierroksella minua tuli tapaamaan kirurgian johtava ylilääkäri (joka leikkasi minut reilu vuosi sitten) ja kaksi nuorempaa kirurgia jotka leikkasivat eilen. Toinen jo valmistunut erikoislääkäri joka oli nimetty leikkaajakseni ja toinen vasta erikoistumistaan tekevä lääkäri joka oli mukana leikkauksessa.

Unohdin tottakai kysyä yhtään mitään. Kun he lähtiessään vielä kysyivät että tuliko nyt mieleen jotain kysyttävää, niin en osannut sanoa mitään. Uumoilinkin, että kysymyksiä tulee mieleen vasta sitten kun lääkärikolleegio on ehtinyt purjehtia kauas pois.

Eipä sentään! Muistin yhden asian, eli kysyin milloin Tamofenit pitäisi aloittaa uudestaan: 1kk leikkauksesta, eli sama tauotus kuin ennen leikkaustakin. Muistin jopa laittaa kännykkään hälytyksen kuukauden päähän ja kirjoitin ylös muistiinpanon tästä. Olen alkanut käyttää Wunderlistiä, todella näppärä apuväline listojen tekoon.


Nestettä on erittynyt tällä kertaa vähemmän, verrattuna viime vuoden leikkaukseen. Hoitajat puhuivat toiveikkaana siitä että voisin saada dreenit pois jo lähtiessäni täältä sairaalasta, mutta ilmoitin heti etten halua. Haluan pitää niitä koko sen ajan mitä saan, ja kirurgian ylilääkärikin sanoi että se voisi olla hyvä idea, sillä nyt tiedämme miten paljon minulla on taipumusta seroomanesteen kertymiseen. Hän mietti sitäkin että dreenejä koitettaisiin pitää hiukan normaalia pitempään, mutta sen näkee tässä viikon kuluessa riittääkö se normaali yhden viikon dreenaus ja tuleeko mitään komplikaatioita.

Eihän nuo dreenit ole missään tapauksessa hauskoja, varsinkaan kun niitä on nyt molemmin puolin, mutta vielä vähemmän hauskaa on jatkuva punkteerauksessa ramppaaminen. Valitsen näistä kahdesta pahasta pienemmän ja toivon että dreenit riittäisivät, tai jos pääsisin edes hiukan vähemmällä tämän nesteen kertymisen kanssa kuin viime vuonna.

Nyt on sentään painepaidat ja kompressiovehkeet valmiina odottamassa. Unohdin tottakai kysyä missä vaiheessa minun on turvallista alkaa käyttää niitä, mutta muistan kyllä lähteneeni sairaalasta viime kerralla siten, että hoitaja kääri tyrävyön rintakehäni ympärille tiukaksi binderiksi vaikka dreenit olivat vielä paikoillaan.

Luulin sitä binderiksi, mutta vekotin paljastui myöhemmin tyrävyöksi. Noh, kunhan ajaa asiansa niin ei nimellä väliä.


Saisin kuulemma lähteä jo tänään, jos omasta mielestäni tuntuu siltä että jaksan. Saisin myös jäädä huomiseen, jos tuntuu siltä etten jaksa. Jokatapauksessa suunnitelma olisi olla täällä sairaalassa päivälliseen asti ja katsoa sitten, lähdenkö jo illaksi kotiin vai vasta huomenna. Isoin syy jäämiseen olisi paremmat särkylääkkeet, mutta saatan saada Oxynormeja mukaan parin päivän annoksen kotiinviemisiksi, joten katsotaan nyt.


Nyt alkoi ärsyttää etten muistanut kysyä kirurgeilta kuinka paljon rintalihastani on möyhennetty. Sen he kertoivat että seroomanestetasku oli osittain rintalihaksen sisällä, nestettä oli koteloitunut osin rintalihakseen ja se on varmasti yksi syy miksi rintakehä/rintalihas on ollut tosi kireä ja kivulias koko sen ajan kun nestettä on ollut, mutta erityisesti nyt leikkauksen jälkeen.

Oikea puoli on lähes normaalin tuntuinen, vaikka tikit ja teipit nyt hiukan nyhtääkin joissain asennoissa. Lähes kivuton kuitenkin.

Olen entistä vakaammin sitä mieltä, että rinnan poisto on leikkauksista helpoimmasta päästä. Toipuminen on ollut nopeaa, paljon nopeampaa kuin ensimmäisellä kerralla ja olo on jo nyt vuorokauden kuluttua varsin normaali, mitä nyt joutuu roudaamaan dreenejä mukana ja varomaan ettei dreenien letkut jää mihinkään kiinni.

Vuosi sitten en vielä osannut varoa dreenejä ja ne takertuivat kivuliaasti vähän väliä jonnekin. Vuosi sitten minut leikattiin kaksi kertaa viikon sisään, joten rintaleikkauksen ja dreenien lisäksi minulla oli vatsassa 34 metalliniittiä sektiosta. Vai oliko niitä 32? En enää muista. Yli 30 jokatapauksessa. Sektio on tähän asti rankin leikkaus jonka olen joutunut läpikäymään, en ottaisi sitä vapaaehtoisesti mistään hinnasta, enkä voi suositella kellekään jollei ole aivan pakko.


Ainoita asioita jotka harmittaa nyt on se, etten muistanut punnita itseäni ennen leikkausta, joten en tiedä paljonko tissiä/kudosta lähti. Eikä sekään harmita paljoa, sillä elopainoni on pysynyt hyvin vakaana koko kesän ja syksyn.

Täytyy muistaa pyytää kirurgin toimenpidekertomus ja sitten jonkun ajan päästä PAD-lausunto printtinä, jahka se valmistuu.

Olispa kyllä hassunhauskaa jos nyt leikatusta rinnasta löytyisi sattumalöydöksenä uusi syöpä. Minun syöpätyyppini ei yleensä hyppää rinnasta toiseen vaan leviää kainalon imusolmukkeiden ja verenkierron kautta, mutta kyllähän jotkut voittaa lotossakin kahdesti. Jos siis toisesta rinnasta löytyisi nyt syöpää, niin se olisi todennäköisesti uusi syöpä. Sekin olisi varsin epätodennäköistä että mitään syöpää löytyisi, sillä hoidoista on niin vähän aikaa.

Mutta voittaahan ne jotkut lotossakin kahdesti.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s