Elämä ilman rintoja

”Rinnoilla on suuri merkitys naisen seksuaalisessa viehättävyydessä –sekä naisen, mutta erityisesti miehen silmin katsottuna.”

Tällaista tekstiä sain lukea mm. erään ”viittä vaille valmiin” seksuaaliterapeutin kirjoittamana. Sivuiltaan poimin pätevyydestä mm. seuraavaa: psykologi, psykoterapeutti, dosentti ja ”viittä vaille valmis seksuaalineuvoja”.

Fiilikseni tänään:

the-queen-fucks-on-all-of-you-nations_o_574815

Tästä tulee pitkä sepustus, joten loput löytyy linkin takaa. 

Tällaista tekstiä lukiessani välitön reaktioni on epäillä kys. henkilön pätevyyttä. On mielestäni varsin outoa ja lähes käsittämätöntä, että itseään ammattilaiseksi, alan asiantuntijaksi, tituleeraava henkilö päästelee tällaisia sammakoita (tai siteeraa näin provokatiivisesti*). Palaan aiheeseen kohta ja selitän miksi ajattelen näin.**

*jos aloitus on tarkoitettu provokatiiviseksi, niin siinä tapauksessa se toimii.

http://rinnankorjausleikkaussyovanjalkeen.blogspot.fi/2013_09_01_archive.html


Tutkiessani virheellisiä ja/tai negatiivisia oletuksia (mm. naisten rinnoista) olen törmännyt monenlaisiin asenteisiin, väitteisiin, teeseihin ja jopa paradokseihin, joille ei välttämättä edes enemmistölle löydy vedenpitäviä perusteita/todisteita.

Toki humanistisissa tieteissä on joskus hankalampaa löytää absoluuttisia väitteitä ja todistaa teesejä suoran ja selkeän korrelaation ja kausaliteetin kautta tosiasioiksi (toisin kuin esim. filosofiassa, matematiikassa tai luonnontieteissä), mutta sitä tärkeämpää on käydä dialogia ja puida näitä asioita, jotta ne eivät jäisi hämärään.

Esimerkki: Naturalistinen argumentointivirhe

Moore argues it would be fallacious to explain that which is good reductively in terms of natural properties such as ”pleasant” or ”desirable”.

Naturalistiseen argumentointivirheeseen liittyy myös läheisesti ns. luonnollisuuteen vetoaminen:

An appeal to nature is an argument or rhetorical tactic in which it is proposed that ”a thing is good because it is ’natural’, or bad because it is ’unnatural’ ”.

Syanidi on myös luonnollista. Se ei tee siitä automaattisesti hyvää tai terveellistä.

Käytännössä tämä voisi ilmetä esim. siten, että rintojen kaipuuta, rintojen tarvetta, selitetään naturalistisella hyvyydellä, aivankuin ne olisivat lähtökohtaisesti hyvät ja tarpeelliset, koska ne ovat olemassa ja ne ovat kivat, tai koska itse tykkää rinnoista. On inhimillistä haluta jotain jota pitää hyvänä asiana. On inhimillistä pitää hyvänä asiana sellaista jota haluaa. On paljon suurempi kynnys myöntää itselleen haluavansa jotain, joka ei ole hyvää.

”Rinnat ovat kivat, joten rinnat ovat hyvät. Koska rinnat ovat kivat ja hyvät, minä haluan rinnat. Rintoja kuuluu haluta, on luonnollista haluta rintoja, koska rinnat ovat ihanat. Rinnat ovat naiselle luonnolliset. Sitäpaitsi rinnaton nainen on epäluonnollinen, iljettävä, paha. En halua olla iljettävä enkä paha, enkä ruma enkä epämuodostunut, joten täytyyhän naisella rinnat olla.”

Tällainen argumentaatio on lähestulkoon kehäpäätelmää vastaava ajatusleikki.


Mutta mitä jos naisella ei ole rintoja? Eihän se nyt tee naisesta automaattisesti pahaa, iljettävää, rumaa, vastenmielistä, epämuodostunutta. Nämä ajatukset ovat keksittyjä, täysin jonkun päässä. Valitettavasti monet rintasyövän takia rintansa menettäneet kuvittelevat olevansa epämuodostuneita, rumia. Se on traagista. Eihän tilanteen tarvitsisi olla niin!

Rinnat eivät ole lähtökohtaisesti hyvät eikä huonot. Rinnat vain ovat. Tai sitten eivät ole. Kaikilla naisilla ei ole rintoja. Kaikilla miehillä ei ole rintoja. Joillakin jotka eivät ole vain miehiä tai naisia, heillä voi olla rinnat, tai voi olla olematta rinnat.

Rinnat eivät määrittele ketään mieheksi tai naiseksi tai muunlaiseksi. Rinnat ovat yksi väline jolla voi rakentaa omaa seksuaali-identiteettiään ja sukupuoli-identiteettiään, mutta rinnat eivät määrittele ketään ihmisenä. Jos niin kuvittelee, suosittelen terapiaa, ei leikkausta.

Käsitys siitä, että ”kaikilla naisilla on rinnat” tai ”naisella kuuluu olla rinnat” on virheellinen. Oletus, että rinnat ovat automaattisesti hyvät, on väärä. Oletus, että rintojen puute on automaattisesti paha, on väärä.

Oletukset naisten tai miesten kehojen biologisista ominaisuuksista ja niiden ominaisuuksien ehdottomuudesta on bioessentialismia. Rinnat eivät kuulu siihen yhtälöön mitenkään.

Biologinen essentialismi (engl. biological essentialism):

[…]essentialism, biological essentialism, or biological determinism is the belief that we are “how we are” because of our genetic makeup, including race and sex. the next step is the assumption that behaviors and preferences are biologically pre-determined, rather than choices we make, or as a result of the environments we are exposed to.

Toki tähän väliin pitää muistuttaa että rinnoilla on merkitystä psykologisesti, kulttuurillisesti, seksuaalisesti, biologisesti, funktionaalisesti (lisääntyminen, imetys). Kulttuuri johon kasvamme indoktrinoi meidät ajattelemaan että rinnat ovat jossain määrin tabu ja fetisoi ne, siis naisten rinnat. Miesten rinnat ovat edelleen hyi ja yäk. Tuo kulttuurinen imperatiivi elää ja voi hyvin vain meidän omissa ajatuksissamme ja sitä kautta se on myös muutettavissa muuttamalla omaa asennetta ja ajatuksia.

Rintojen välinearvo on selkeä: niillä imetetään, jos imetys onnistuu. Välinearvo, funktionaalinen arvo = biologinen arvo. Tämäkään ei ole välttämättömyys, lapsia voi tehdä imettämättäkin, lisääntyminen ei siis ole kiinni tisseistä. Ei ainakaan tänä päivänä, sillä lapset eivät kuole kuin kärpäset jos imetys ei onnistu.

Rintojen seksuaalinen ja tabu-arvo: Tämä on varsin monitahoinen aihe, enkä pysty ruotimaan siitä perusteellisesti edes jäävuoren huippua. Tämä on myös se nykymaailmassa ilmeisin rinnoille asetettu arvo, niitten seksuaalinen merkitys. Tabu-arvo lisää rintojen seksuaalista viehättävyyttä, tästä löytyy kirjallisuutta maailma väärällään ja pätee ihan kaikkeen, eli mikä tahansa asia joka saa aikaan seksuaalisen reaktion muuttuu entistä haluttavammaksi suoraan verrattuna siihen miten tabu se on.

Rintojen kulttuurillinen (ja seksuaalinen) merkitys: Rinnat ovat naiselle yksi ilmeisimmistä ja helpoimmista tavoista esittää sukupuoltaan. Sukupuolen performatiivisuus on ihan oma aihe-alueensa, en pysty ruotimaan sitäkään perusteellisesti vaikka käyttäisin siihen koko loppuikäni. Koska rinnat ovat sukupuoliperformanssissa hyvin näkyvä ja helppo väline, ymmärrän hyvin miksi esim. sukupuoltaan naiseksi korjaavat henkilöt toivovat aika usein ensimmäisten asioitten joukossa rintoja. Se kun on ominaisuus joka näkyy myös muille ja sen piilottaminen on vaikeaa. Ja esiintuominen helppoa.

Tässä erinomainen kiteytys sukupuolen performatiivisuudesta:


Mihin olen pyrkimässä? Yritän esittää ajatusta siitä, että rinnat eivät ole itsestäänselvyys, ei miehelle, ei naiselle, ei muille, ei kellekään. Rinnat saavat merkityksensä jokaisen omien korvien välissä, kulttuurimme avustuksella/painostuksella. Rinnat eivät ole välttämättömyys joka on pakko saada. Rinnat eivät ole hyvät eikä pahat. Rinnat voivat olla hyödylliset jos niillä voi imettää, mutta totta puhuen, rintasyövän takia pois leikatut mätisäkit ja tilalle rakennetut tissit ei enää täytä biologista välinearvoaan, eli sillä ei imetetä. Mitä tarkoitusta se sitten palvelee?

Kun harkitset rintarekonstruktiota, oletko miettinyt miksi haluat rinnat? Haluatko rinnat siksi että mielestäsi ne ovat ihania ja kivoja ja niillä on sinulle itsellesi merkitystä, seksuaalisesti tai muuten? Jos näin on, niin uusista tisseistä on sinulle varmasti paljon iloa.

Mutta haluatko epätoivoisesti rinnat vain siksi, että kuvittelet miesten haluavan rintoja, mitä suuremmat, sitä paremmat? Kuvitteletko haluavasi rinnat vain siksi, että luulet muiden haluavan rintoja etkä usko kelpaavasi naisena ilman niitä?

Toivottavasti teet päätöksen rintarekonstruktiosta sen mukaan mitä todellisuudessa itse haluat, ei sen mukaan, mitä kuvittelet muiden haluavan tai mitä kuvittelet yhteiskunnan sinulta odottavan, esim. ulkonäöllisesti. Naisiin kohdistuvat ulkonäköpaineet ovat olleet kautta historian hyvin paljon voimakkaampia kuin miehiin kohdistuvat, joten ymmärrän paineen, elän itsekin naisena tässä yhteiskunnassa ja tiedän miltä tuntuu olla ulkonäköpaineitten ristiaallokossa jatkuvasti.


Tiesin, tai lähinnä uumoilin, etukäteen törmääväni rintojen suhteen asioihin ja kirjoituksiin joista en välttämättä tykkäisi tai jotka kokisin vieraiksi. Valmistelin itseäni etukäteen kohtaamaan rinnattomuuteen liittyviä negatiivisia puolia, vaikka eihän sitä koskaan voi valmistautua johonkin ennenkuin sen todella kokee. Etukäteen spekulointi on aina jossain määrin arvailua, mutta omaa jaksamistani lisää se, jos voin valmistautua edes jollain tavalla tulevaan. Edes ajatuksen tasolla.

Nyt takana on noin kuukausi kokonaan rinnattomana. Reilu vuosi ennen sitä yksirintaisena. Leikkaus ei ole kaduttanut kertaakaan, ainakaan vielä. En edelleenkään kaipaa rintojani, ainakaan siinä mielessä mitä jotkut ovat minulta kyselleet.

Jos jotain kaipaan, niin syövätöntä elämää. Jos voisin palata takaisin terveeksi, sellaiseksi jolla ei olisi koskaan syöpää ollutkaan, silloin tilanne olisi aivan toinen. Silloin olisin tyytyväinen rintoihini. En olisi halunnut leikkauttaa niitä kokonaan pois ilman syytä, sillä eivät nämä leikkauksetkaan ole olleet täysin ongelmattomia.

Mutta koska oli syöpä, halusin rinnat pois. Olen tyytyväinen ratkaisuun ja kunhan haavat paranevat, uskoisin olevani varsin tyytyväinen ulkonäköönkin.


Tiedän että positiiviseen kokemukseeni ja valintaani poistattaa molemmat rinnat on mahdollisesti vaikuttanut ns. Choice supportive bias. Se ei ole välttämättä ollenkaan huono asia, sillä olisi varsin ikävää katua tekemiään päätöksiä, varsinkin silloin jos ne ovat peruuttamattomia. On inhimillistä haluta olla tyytyväinen tekemiinsä valintoihin. Kukapa haluaisi katua?

For example, if a person chooses option A instead of option B, they are likely to ignore or downplay the faults of option A while amplifying those of option B. Conversely, they are also likely to notice and amplify the advantages of option A and not notice or de-emphasize those of option B.

Tämä selittää sen, miksi rintasyöpäporukoissa on hyvin paljon niitä jotka ovat tyytyväisiä rintarekonstruktioon, sekä niitä, jotka ovat tyytyväisiä rinnattomuuteen, jos se on itse tehty valinta. Molemmissa ryhmissä vaikuttaa samat psykologiset mekanismit: Halu, taipumus, olla tyytyväinen omaan valintaan.

Selittää osin myös sen, miksi syövän takia leikattu rinta aiheuttaa helposti tyytymättömyyttä, surua, kaikenlaisia negatiivisia tunteita: Syöpä ei lupaa kysele, vaan siinä joutuu luovuttamaan oman päätäntävallan pois ja sopeutumaan johonkin jota ei ole itse valinnut. Rintaleikkaus voi toki olla helpotus (pääsee syövästä eroon, paranee), mutta sekin on eri asia.

Toinen mikä voi vaikuttaa on ed. läheisesti liittyvä ns. Post-purchase rationalization:

Post-purchase rationalization, also known as Buyer’s Stockholm Syndrome, is a cognitive bias whereby someone who has purchased an expensive product or service overlooks any faults or defects in order to justify their purchase. It is a special case of choice-supportive bias.


Mielenkiintoista luettavaa löytyy netti pullollaan. Ulkonäöstään/habituksestaan epävarmoille suosittelen tutustumaan käsitteeseen The Spotlight Effect:

The spotlight effect is the phenomenon in which people tend to believe they are noticed more than they really are.

Kehollisuudesta ja seksismistä kiinnostuneille suosittelen CIS-seksismiä käsittelevää kirjallisuutta:

Cissexism (or cissexual assumption or cisnormativity) is the appeal to norms that enforce the gender binary and gender essentialism, and then used in the oppression of gender variant (non-binary) and trans identities.


**Palatakseni alkuperäiseen lainaukseen:

”Rinnoilla on suuri merkitys naisen seksuaalisessa viehättävyydessä –sekä naisen, mutta erityisesti miehen silmin katsottuna.”

Totta puhuen, kirjoittaja päätyy huomattavasti parempiin johtopäätöksiin kohti kirjoituksen loppua. Alkukaneetti on varsin provokatiivinen ja suorastaan haistattelevan negatiivinen meille joilla ei rintoja ole. Se sisältää oletuksen että jos rintoja ei ole tai ne eivät ole riittävän viehättävät, niin naisena ei silloin ole riittävät viehättävä, tai laisinkaan viehättävä. Aivankuin rinnoista riippuisi naisen viehättävyys ja ilman rintoja tai rinnoilla jotka eivät ole riittävän hyvät, ei olisi toivoakaan olla viehättävä. Edellytän ammattilaisilta/asiantuntijoilta paljon parempaa, en tällaisia keskiverron kaduntallaajan ”analyysejä”.

Lausahduksessa on siis ilmiselviä logiikkavirheitä ja rankkaa yleistystä:

”Rinnoilla on suuri merkitys…” paitsi silloin kun ei ole.

”…suuri merkitys naisen seksuaalisessa viehättävyydessä…” oletus että [jokaisella] naisella on rinnat ja näillä rinnoilla on suurta seksuaalista merkitystä. Paitsi että naisilla ei automaattisesti ole kaikilla rintoja eikä rinnoilla ole kaikille naisille seksuaalista merkitystä.

”…sekä naisen, mutta erityisesti miehen silmin katsottuna.” oletus että rinnat ovat olemassa miehen katsetta varten ja oletus että miehet yleisesti ja erityisesti ovat sitä mieltä että rinnoilla on suuri merkitys naisen [ja miehen?] seksuaalisuudelle? Mitenkäs ne miehet jotka eivät välitä juurikaan rinnoista vaan preferoivat esim. takapuolta, missä ovat persemiehet?

Tällaiset oletukset ja yleistykset ovat yksi syy miksi naiset kokevat niin paljon negatiivisia tunteita rintasyövän ja rinnanmenetyksen takia. Tällaiset yleistykset pönkittävät kulttuurissamme vallitsevaa rintojen tabu-arvoa ja yliseksualisoitua arvoa.

Tällaisten puheitten vuoksi joillain naisilla on pakottava tarve saada rinnat, tietynlaiset rinnat, vaikka eivät itse välttämättä rintoja haluaisikaan, mutta kokevat ulkopuolisen paineen liian kovana ja antavat sille periksi. Osa naisista kuvittelee haluavansa rintoja itsensä takia, vaikka todellisuudessa haluaakin niitä muitten takia, muitten katsottaviksi ja arvioitaviksi.

Tällaisten puheitten vuoksi rinnoista on tullut naista ehkä eniten määrittävä ominaisuus, vaikka rinnat eivät todellisuudessa määritä naista tai naisellisuutta, naisen identiteettiä. Korkeintaan hyvin vähän, jos ollenkaan.

Jos rinnat olisivat essentialistiset naiseudelle, niin rintojen menetys tekisi minusta ja kaikista vertaisistani epänaisia. Viimeksi kun tarkistin, en ollut maagisesti vaihtanut sukupuolta tai naiseuteni jotenkin oudosti hävinnyt vaikka minulla ei ole enää rintoja.


Jos olisin seksuaalineuvojan vastaanotolla ja kuulisin jotain tällaista roskaa kuten ”Rinnoilla on suuri merkitys naisen seksuaalisessa viehättävyydessä –sekä naisen, mutta erityisesti miehen silmin katsottuna.” lähtisin välittömästi kotiin ja reklamoisin. En menisi enää kys. henkilön vastaanotolle. En kaipaa ulkopuolisten negatiivisia mielipiteitä omasta kehostani, enkä halua joutua kuulemaan ammattilaisen suusta vihjailuja siitä ettei kehoni ole hänen mielestään kelpaava, varsinkaan kun en itse koe sitä ongelmaksi.

Kehoni ei ole mitään ”vailla”. Enkä onneksi kaipaa seksuaaliterapeutin palveluita.


Tämä kirjoitus ei ole suunnattu hyökkäykseksi niitä kohtaan jotka oikeasti kokevat rinnanpoistolla olleen traumaattisia vaikutuksia ja haluavat rinnat eheinä takaisin. Ymmärrän teitä! Tunne oman kehon eheydestä on tärkeä. Koettu trauma on todellinen.

Haluan haastaa sen ajatuksen, että rintojen menetys olisi automaattisesti jokaiselle naiselle trauma (kun ei ole) ja että rintojen haluaminen olisi vakio (ehei ole). Haluan haastaa ajatuksen siitä, että jokaisella naisella on rinnat (kun ei ole) ja että miehillä, tai kellään muullakaan, olisi mitään sanottavaa muiden omiin kehoihin (ei todellakaan ole). Haluaisin rintarekonstruktiota pohtivien miettivän niitä syitä miksi ovat menossa raskaaseen leikkaukseen jossa rakennetaan rinta tai rinnat. Oletko tekemässä sen vilpittömästi itsesi vuoksi, ja mistä syistä? Haluatko itse rintoja, vai haluatko rintoja siksi, että se on jotain mitä sinulta odotetaan?

Ymmärrän että rinnattomaksi jääminen, rinnattomuuden valitseminen, on iso päätös. Niin on rintarekonstruktiokin. Rinnaton nainen on hiukan kummajainen, vähemmistö, ja rinnattomana naisena joutuu menemään yhteiskunnan oletuksissa vastavirtaan. Rinnattomuus myös näkyy ulospäin, se ei ole valinta jonka voisi tehdä muilta salaa ja elää niin, ettei kukaan koskaan huomaisi. Rinnattomuus naisena, jotta sen jaksaa kantaa henkisesti, vaatii (varsinkin alkuvaiheessa) pokkaa ja uskallusta näyttäytyä ilman proteeseja ja hyvin, hyvin olemattomalla kuppikoolla.

Se on eräänlainen arvovalinta, jolla raivaa tietä niille naisille jotka kävelevät meidän muiden jalanjäljissä.


Muistan miten kirjoitin diagnoosin alkuvaiheessa siitä miten vihainen olin kaksitissisten hegemoniasta. Olin niin vihainen ja ärsyyntynyt siitä, etten nähnyt yksitissisiä naisia katukuvassa. Miten voi olla mahdollista että rintasyöpä on tämänkin maan ykkössyöpä, eikä missään näy rinnattomia tai yksitissisiä naisia?! Tuo viha ja ärtymys on laantunut, sillä nyt ymmärrän paremmin.

Yksitissisyys kun ei toimi käytännössä, proteesia on pakko pitää jos ei halua skolioosia, selkäkipuja, hartiakipuja ja ties mitä vaivoja, puhumattakaan siitä miten vaatteet eivät istu yhtään.

Mutta rinnattomuus? Iso osa miehistä on rinnattomia tai hyvin pienirintaisia, eikä heillä ole mitään ongelmaa sen suhteen. Miksi siis naisillakaan olisi?


Tämä on todennäköisesti pisin kirjoitukseni kautta aikojen. 2316 sanaa. Kirjoitan lähes aina sillä periaatteella etten sensuroi ajatuksiani ja julkaisen kaiken. Ainoat asiat jotka olen tästä kirjoituksesta poistanut, on kirjoitusvirheet ja muokkasin hiukan kappalejakoa. Kirjoitukseni ovat kuitenkin enemmän tai vähemmän tajunnanvirtaa, vaikka lähdeviitteitä ja linkkejä esiintyykin.

Viime aikoina olen alkanut saada ensimmäisiä hatemail-kategoriaan meneviä viestejä ja kommentteja. Vaikka edelleenkin julkaisen lähes kaikki kommentit, poistan ja sensuroin kommenteista kaikki sellaiset tiedot jotka ovat esim. henkilötietoja (joko minun, läheisteni tai kommentoijan itsensä), yhteystiedot, henkilökohtaiset loukkaukset (esim. huorittelu ja muu loanheitto).

Tiedoksi teille jotka lähetätte uhkauksia ja vihapostia:

Minulla on tallennettuna (kiitos WordPressin automatiikan) kaikkien kommentoijien IP-osoitteet, sähköpostiosoitteet ja kaikki muutkin tiedot jotka on kommentoinnin yhteydessä annettu. Jos vihaposti on erityisen loukkaavaa ja henkilöön käyvää, tai jos minulla on syytä epäillä omaani tai läheisteni turvallisuutta, niin pystyn näillä tiedoilla jäljittämään kommentoijan/lähettäjän, tai ainakin sen tietokoneen ja laitteen josta viesti on lähetetty. Työskentelen IT-alalla ja nämä asiat ovat minulle varsin tuttuja jo vuosien ajalta.

fdc86862fb8e2f396243840fff6f0577

Mainokset

5 thoughts on “Elämä ilman rintoja

  1. Pitkä, pohdiskeleva, puolusteleva, arvosteleva. Asiaa, mielipiteitä, kannanottoja, lainauksia, viitteitä…

    Rinnat ovat ihan kivat, jos niille on käyttöä, itsellä. Vaan kun jo 8 vuotiaallekin on kehittynyt rintasyöpä, niin ehkä olisi parasta, että rintoja ei olisi ollenkaan, kellään. Silloin ei kait rintasyöpääkään…

    Tykkää

    • Hylättyjen kommenttien lukumäärä tällä hetkellä 137. Toki se sisältää myös spammin jonka WordPressin seulat ovat automaattisesti siirtäneet poistoon, mutta juu, turhia kommentteja kyllä tulee. Valitettavasti. Se on internetin arkea.

      Tykkää

  2. Ihailen paneutumistasi ja tarkkuuttasi. Itse en ihan näin pitkää syväanalyysiä jaksanut lukea. Olisi muuten kiinnostava tietää mikä rinnassa on se tekijä joka aiheuttaa syöpää. Siis onko rintakudoksessa jotakin joka alkaa aiheuttaa syöpäsoluja. Ylipäänsä syövän syntymekanismi olisi kiintoisa asia perehtyä.

    Tykkää

    • Rintasyövän syntymekanismeja on useampia, mutta kaikkien syöpien syntymekanismin voi typistää siihen, että kasvain alkaa holtittomasti jakautuvasta solusta joka sitten muodostaa solurykelmän ja muistaakseni 7 eri soluvaiheen jälkeen sitä voidaan kutsua kasvaimeksi.

      Rintasyövissä syitä on monia tuttuja, mutta myös monia tuntemattomia. Riskimarkkereita ja alkusyitä kun on löydetty vain n. 50% rintasyövän sairastaneilta naisilta, noin puolet rintasyövistä tulee naisille joilta ei löydy yhtään tunnettua riskitekijää.

      Syöpäsäätiön tutkijat osaavat vastata tähän kysymykseen paljon paremmin. Sanottakoon vaikka niin, että syövän syntymekanismit ovat hyvin monenlaiset ja osa niistä on tunnettuja, osa taas… Odottelemme siis, että lääketiede kehittyy ja tämäkin mysteeri selvinnee jossain vaiheessa tulevaisuutta.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s