Ennusteesta

Kun diagnoosini oli tuore ja alkushokki päällä, oli vaikea olla ajattelematta huonoja ennusteita, riskimarkkereita, kaikkea sitä minkä takia juuri minä sain syövän. Kaikkea sitä miksi minä en välttämättä selviäisi tästä syövästä ja tekijöitä jotka myötävaikuttaisivat siihen että syöpäni voisi ilmetä levinneeksi jossain vaiheessa. Sitä pelkoa ei voi kuvailla sanoin, se pohjaton kuolemanpelko joka nielee kaiken, jonka tuntee ja tietää vain sellainen henkilö joka on joutunut sen kohtaamaan. Nyt kun ensimmäiset levinneisyystutkimukset ovat takanapäin ja raskain osuus hoidoistakin ja kunto on edelleen verrattain loistava, on paljon helpompaa uskoa tervehtymiseen. On helppo uskoa että olen jo selvinnyt, sillä onhan syöpä leikattu (100% onnistuneesti) ja sytostaatit annettu pisteenä i:n päälle (hoitovaste 100% tottakai). Syöpää ei enää ole, eihän? Jos syöpää jossain olisi, niin kai tuntisin kipuja, jotain oireita siitä että kehossani on jotain vialla? On helppo ajatella selvinneensä, selviytyvänsä, kun oireita ei ole. Toisaalta, enpä tuntenut varsinaisesti itse syöpäkasvaintakaan, joten…

”Terve kunnes toisin todistetaan.”

Olen laskeskellut kylmän rauhallisesti riskimarkkereitani ja ennustettani. En tiedä tarkkaa prosentuaalista summaa, mutta sillä tuskin on väliäkään, sillä prosentuaalinen todennäköisyys perustuu tilastoon ja tilasto perustuu isoon massaan potilaita. Vaikka 4/5 rintasyöpäpotilaista selviäisikin hengissä ensimmäiset 5 vuotta, kukaan meistä ei voi olla 4/5 elossa ja vain 1/5 kuollut, joten elämä ja kuolema on omalla kohdalla aina joko 0% tai 100%. Sitä joko on elossa, tai ei ole. Tilastot eivät myöskään kerro millä tavalla ne eloonjääneet sinnittelevät, eli se luku sisältää myös kroonikot, levinnyttä syöpää sairastavat sekä terminaalipotilaat jotka eivät ole ehtineet kippaamaan. Vielä.

Jaoin ennusteeseen vaikuttavat tekijät karkeasti kahteen osaan:

Ennustetta parantavat tekijät:

  • Kasvain alle 5cm halkaisijaltaan. (kasvaimen läpimitta 2,8cm)
  • Löydöksiä ainoastaan kahdessa vartijaimusolmukkeessa. (Jos ”saastuneita” imusolmukkeita on 1-3, ennuste on tilastollisesti paljon parempi kuin >3)
  • Kasvain pääosin selkeärajainen. (Tätä muuttujaa ei tilastoida virallisesti, mutta se kertoo mm. kasvaimen kasvutavasta ja ärhäkkyydestä.)
  • Ei verisuoni-invaasiota. (Tämä varmistui vasta muutamia päiviä sitten, mutta hyvä että varmistui. Tätä muuttujaa ei tilastoida virallisesti, mutta se löytyy patologin lausunnosta.)
  • Estrogeenireseptori-positiivisuus. (Hormonireseptoripositiivisuus parantaa ennustetta, koska tällöin voidaan antaa antihormonilääkitystä. Antihormonilääkitys toimii arviolta 60-80% potilaista 5 vuoden ajan, mutta etukäteen ei tiedetä kuka saa lääkkeestä hyvän hoitovasteen.)
  • HER2-negatiivisuus.

Ennustetta huonontavat tekijät:

  • Gradus 3, eli kasvaimella huonosti erilaistunut soluprofiili.
  • Ikä alle 35, tai ikä alle 40, riippuen tilastosta. (Tilastollisesti, riippumatta muista tekijöistä, nuori ikä tarkoittaa korkeaa uusiutumistodennäköisyyttä. Se, miksi näin on, ei ole täysin selvää.)
  • Kasvain yli 2cm.
  • Imusolmukelevinneisyys, eli saastuneita imusolmukkeita väh. 1
  • Estrogeenireseptori-positiivisuus heikon rajalla. (Vahva hormonireseptoripositiivisuus ennustaa parempaa hoitovastetta antihormonilääkityksestä.)
  • Progesteronireseptori-negatiivisuus.

Hormonireseptoripositiivisuus on kaksipiippuinen juttu. Toisaalta se tarjoaa paremman ennusteen lyhyellä aikavälillä, eli seuraaviksi 5-15 vuodeksi. Toisaalta se ennustaa myös sitä, että voidaan todeta ns. myöhäislevinneisyys tai myöhäisuusiminen, eli todettaisiin syövän levinneen tai uusineen yli 5 vuoden jälkeen. Hormonipositiivisuus tarkoittaa myös sitä, että kaikki estrogeenitoiminta kehossani on potentiaalisesti polttoainetta syöpäsoluille, eikä tätä voi varmistaa etukäteen mistään. Jos en saakaan hoitovastetta Zoladexista (munasarjat lamaava pistoshoito) ja Tamofenista (antiestrogeenilääkityksestä), niin ei hyvä heilu. Mitä nuorempi, sitä todennäköisempää että saa antihormonihoidosta huonomman vasteen kuin postmenopausaaliset naiset, koska kehon hormonituotanto on niin voimakasta luonnostaan. Olen siis hormonireseptoreitten osalta vähän kiikun kaakun, että onko se lopulta niin yltiöpositiivinen asia kuin mitä hoitohenkilökunta antaa olettaa.

Puhumattakaan niistä hormonilääkityksien sivuoireista…

Toisaalta, pienempi kuolleisuus seuraavien 15 vuoden ajan kuin esim. triplanegatiivisilla rintasyövillä, joten huonomminkin voisi olla. Triplanegatiivisten ja hormonipositiivisten rintasyöpien tilastolliset kuolleisuuskäyrät saavuttavat toisensa n. 15 vuoden kuluttua diagnoosista. Triplanegatiivisten etuna on se, että tilastollisesti kohonnut levinneisyys- ja uusiutumisriski on vain n. 3 vuotta, jonka jälkeen myöhäislevinneisyydet ja myöhäisuusiutumat ovat erittäin harvinaisia, huomattavasti harvinaisempia kuin hormonireseptoripositiivisissa rintasyövissä. Sitä tasapainottaa huomattavasti jyrkempi kuolleisuus ensimmäisten 3-5 vuoden sisällä.

Heikon rajalla oleva estrogeenipositiivinen tulos on lähinnä kamelin karvan päässä triplanegatiivisesta. Tämän voi ajatella positiivisesti: Mitä vähemmän hormonireseptoreja oli syöpäkasvaimessani, sitä harvinaisempaa on, että hormonit ruokkisivat kehossani mahdollisesti majailevia ja vielä uinuvia syöpäsoluja ja triggeröisivät etäpesäkkeen kasvuun jossain, vuosienkin päästä.

Lähteitä olen linkannut aikaisemmissa kirjoituksissani, enkä jaksa etsiskellä niitä nyt tähän. Tuntuu siltä että olen miettinyt ennustettani ja muita tekijöitä jo niin paljon, ettei tämä heilauta tuntemuksiani enää suuntaan tai toiseen. Tiedän, että tilanteessani on ennustetta huonontavia tekijöitä, mutten osaa huolestua niistä enää. Ne ovat asioita joille en voi mitään. Ainoat asiat mihin voin uskoa ja luottaa on se, että kaikesta huolimatta näyttää toistaiseksi siltä, että syöpäni löytyi ajoissa, se ei ollut ehtinyt leviämään pahemmin, hoidot tepsivät hyvin ja saisin jatkossakin puhtaita tuloksia kontrolleista/seulonnoista.

”Terve kunnes toisin todistetaan.”

Hyvä kirjoitus aiheeseen liittyen löytyy mm. täältä toisesta blogista, Olipa kerran rintasyöpä – ja toisenkin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s